maanantai 29. syyskuuta 2014

Washington DC ja höpö höpö

Long time no see! Eilen lauantaina läksin Päivin luokse nykyisen kotimaani pääkaupunkiin. Oikeasti alunperin suunnittelin meneväni koko viikonlopuksi mutta host vanhemmat halusi pitää date nightin perjantaina, joten suunnitelmat kaatu sitten siihen. Mutta ei se mitään, arvelin jo vähän etukäteen että näin käy, niin en mitään karmeaa pettymystä kokenut. Mutta kyllähän se silti vähän tylsää oli...

ANYWAY täältä Baltimoresta DC:hin menee junalla parhaimmillaan joku 40min, riippuen vähän minkä junan ottaa. Mulla meni nyt 1h mutta toi 7 dollaria ei oo kauhean paha hinta, joten ihan sama kuinka kauan matka kestää :D Päivi tuli mua vastaan Union Stationille ja metroiltiin sieltä pari pysäkkiä "keskustaan" ja lähemmäs nähtävyyksiä.

Mentiin eka syömään tyylikkästi Subwayhin, jonka jälkeen lähdettiin kohti Valkoista taloa. Ja kuinka väärässä tytöt olikaan... Toisinsanoen suunnistettiin aivan vastakkaiseen suuntaan. Jopa mun kuuluisa suuntavaisto ei pystynyt paikantamaan yhtään mitään. Se on aika vakavaa se. Selvittiin kuitenkin frozen yoghourtin avulla valkoisella talolle. Siellä oli hirveesti poliiseja ja tupla aidat. Aha, no kiva. Tuli vähän rumia kuvia, kun ei aidan raosta päässyt kuvailemaan. Ja suurin osa kuvista on järkkärillä otettuja, mutta muutama Iphone otos on myös päässyt mukaaan. Enkä mitään ole muokannut, koska no en vaan jaksa :D Kuvat on myös erittäin sekalaisessa järjestyksessä, vaikka kauheasti yritinkin miettiä miten ne laitan. Mutta koska ko. aluetta on kauhean vaikea hahmottaa kuvien avulla voitte vaikka googlettaa että mikä on homman nimi.

" Tupla-aita"


 "Otatko musta nyt nopeesti tälläsen turistikuvan?"


Jatkettiin matkaa World War 2 Memorialille, joka oli ainakin mun mielestä hirveen kiva! Siellä lilluteltiin jalkoja suohkulähdevesiallasasiassa ja pohdittiin taas kuinka siistiä meijän elämä on, huonoista hetkistä huolimatta. Kertaakaan en oo suomeen halunnut palata ja voin sanoa joka hetki, jopa silloin väsyneenä aamulla, että oon onnellinen. Mä olen onnellinen. Pitää varmaan kirjoittaa erikseen tällänen fiilispostaus...











Kaikilla osavaltioilla on tollaset omat pönikät tuolla WW Memorialilla ja ne tavallaan ympäröi sitä. 


 Lincoln Memorial ja sieltä otettu kuva Monumenttiin päin (ja välissä WW Memorial).









NIIN sitten takas asiaan taas. Käveltiin vielä Monumentin kautta Capitolille ja sieltä takas syömään. Meidän seuraan liittyi myös yksi näistä miljoonista suomalaisista aupaireista täällä DC:n alueella. Oli tosi kiva tavata Arla ja vaikka hän lähteekin joulukuussa jo kotiin, niin varmaan tavataan vielä uudestaan! Parin tunnin juoruilun jälkeen lähdettiin Päivin kanssa Päivin kotia kohti. Metrolla menee siis noin puoli tuntia ja sitten vielä autolla muutama minuutti. Voin sanoa, että on pikkasen eri meininki kuin meikkiksen hoodseilla. Kaikki on uutta, tilavaa ja jotenkin vaan niin jenkkiä. Oltiin taas vähän tylsiä ja mentiin melkein heti nukkumaan, mutta jalat teki kuolemaa koska käveltiin ehkä noin 100 kilsaa. Okei, yksi 0 pois niin ollaan aika lähellä totuutta.






Sunnuntaina sitten käytiin kävelylenkillä (Päivi pakotti) ja tehtiin vähän ehkä vahingossa pidempi lenkki eli käveltiin joku kaksi (2) tuntia!!! Ainakin sain taas vähän väriä kun meillä täällä on taas kesä, MUHAHA. Viikonlopun ilmat oli ihan täydelliset, 27 astetta pilvetön taivas. Valitettavasti alkaa ehkä olemaan viimeset näin lämpimät päivät. Alkuviikosta oli ihan jäätävän kylmä (20 astetta) ja "jouduin" turvautumaan jo mun uuteen syystakkiin. On tää mun elämä rankkaa... Pitäis vissiin alkaa kirjoittamaan säännöllisemmin, kun nää mun aiheet heittelehtii millon minnekkin. Mutta tän rankan lenkin jälkeen laittauduttiin ihmisten näkösiksi ja suunnattiin Päivin lähi mallille. Syötiin ja käytiin hypistelemässä kaikkia vaatteita ja käytiin syömässä taas kulhollinen frozen yoghourttia a.k.a kulhollinen karkkia. Sitten Päivi heittikin mut jo metrolle ja mä suuntasin juna-asemalle ja siellä ilman ongelmia junalippu kourassa pääsin junaan asti ja nyt mä olen kotona. Huomenna työt alkaa vasta 14.45 joten väsymyskuolema on ehkä vältetty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti