Having a soft heart in a cruel world is courage, not weakness

Tänään oli hyvä päivä. Oikein alko hymyilyttämään, hihi. Muuten tämä viikko on ollut vähän rankka. Ei huono mutta oon tehnyt vähän normaalia pidempiä päiviä ja ollut vaan kotona, joten pidemmän päälle se saattaa ottaa vähän koville.

Maanantaina en tehnyt mitään, eli ihan perus maanantai. Eikun taisin kyllä käydä lenkillä? Kyllä saatoin kontata muutaman mailin, pienet ylistytanssit tähän väliin. Noniin mutta maanantai oli normipäivä. Tiistai alkoi siitä, että heräsin hostäidin soittoon (joo me kommunikoidaan aina puhelimen välityksellä kun oon off, vaikka olisin omassa huoneessani, mikä on kyllä mun mielestä hyvä järjestely) ja kuulin ne ihanat sanat, jotka jokainen au pair haluaa kuulla "Jack on kipeä, hän ei mene kouluun". Jeii. Kaiken lisäksi mulla olisi ollut viikon ainut koulutunti (joka tiistai kolme tuntia) jonka joudun jättämään väliin. Tupla jeii. Selvisin kuitenkin päivästä elossa. Keskiviikkona taas pitkä päivä, koska se venyi 21.30 asti. Mutta muuten se meni ihan jees.

Torstai oli ihan extra pitkä päivä, koska oli Oriolesien eka playoff game ( IIIIISO juttu, koska kyseinen joukkue ei oo pahemmin mainetta niittänyt hyvin hyvin moneen vuoteen) ja vanhemmat sekä Mimi menivät peliä siis katsomaan. Eli meikkis ja pojat kotona ja mun tehtävänä oli myös laittaa Henry (5v.) nukkumaan. Muutamat melkein itkut ja "I miss/want mommy" kiljunnat myöhemmin oli tää sankari ajoissa nukkumassa ja mulla aikaa siivota kaaoskeittiö. Olin koko päivän ollut vähän sillä tuulella, että ei nyt yhtään kiinnostais mikään ja sitten se tapahui. Tiskejä laittaessa rikoin sen typerän viinilasin. Ei, en purskahtanut turhautuneeseen itkuun tai muutenkaan saanut mitään kohtausta, koska tiesin että vahingossa rikottu lasi ei maailmaa kaada. Tuijotin vaan sitä lasia vaikka kuinka kauan ja ajattelin "really, oliko nyt ihan pakko just tänään". Ehkä mä sitten sisäsiseti itkinkin, mene ja tiedä. Konttailin pitkin lattiaa varmaan 20 minuuttia etsien lasin palasia lopulta löytäen ne tiskikoneesta. Päästin muutaman syvän huokauksen, ei nyt taas ihan mennyt putkeen. Ei torstai ollut ihan kamalin päivä ikinä koskaan (Oriolesit voitti!!!!!), mutta olin vaan täysin done kun pääsin 22.40 kipittämään ylös mun huoneeseen. Ja kävin taas lenkillä!!!!! Musta on tullut aivan todella kertakaikkisen urheillullinen täällä.

Siinä se on:

Nämä harvinaiset hetket elämässäni täytyy aina ikuistaa.

Tänään oli siis hyvä päivä. Menin muksujen koululle aamupäivästä hetkeksi auttamaan nuorimman luokkaan hm kanssa. Se oli oikeasti hauskaa! Lukuunottamatta sitä, kun viisvuotiaat kysyy että oonko jonkun äiti... No kiitti kauheesti, mutta ei, en ole. Voi olla, että jatkossa menen koululle kerran viikossa auttamaan, koska sitä siellä tosiaan tarvitaan! Ja saan todistuksen tai jonkun suosituskirjeasian, joten ei siitä ainakaan haittaa ole.

Torstaina olin kerrankin ajoissa koululla hakemassa lapsia.

Tänään nää pääsi jo 11.30 koulusta ja meille tuli varmaan kaikki koulun kakarat kiljumaan juoksemaan ympäri taloa. Okei yhteensä lapsia tais olla 10, mutta ihan tarpeeksi mun mielestä? :D En kuitenkaan ollut töissä, koska hm oli kotona mutta silti hengasin alhaalla, koska Oriolesit aloitti toisen playoff pelin tänään klo 12. Heiluttiin ja kiljuttiin sitten telkkarille seuraavat neljä tuntia (kyllä nää pelit kestää just noin kauan) ja jännän pelin jälkeen me voitettiin taas!!!!!! Nyt pitää vielä voittaa kolmas, niin kaupunki menee ihan sekaisin ja joukkue on jatkossa. 

Pelin jälkeen lähdettiin Stinen ja yhden, mulle uuden tuttavuuden, saksalaisen au pairin kanssa mallille (ostin kivat housut, khihi) ja syömään Cheesecake Factoryyn. Täytyy tähän väliin muuten huomauttaa, että olin ihan aivan kamalan pettynyt ekalla kerralla kun sinne menin, että tarjoiloilla tarjoilioilla tarjoilijoilla MITEN TÄÄ KIRJOITETAAN XDDD anyway näillä ihmisillä, jotka tarjoilevat ei ole kelta-sinistä pukua päällä niinkuin Big Bang Theoryn Pennyllä. Se oli karvas pettymys se. Niisk. MUTTA siis tästä päivästä vielä sen verran, että koska oli hyvä päivä se piti palkita "vierin täältä kotiin- ähkyllä" eli Cheesecake Factoryn Oreo juustokakulla. Onneksi täältä ah niin ihanasta maasta nimeltään Pohjois-Amerikka saa aina boxin, joten tuolla jääkaapissa odottaa vielä puolet mun pastasta sekä juustiksesta. Mikään päivä ei voi olla huono jos saa hyvää ruokaa. 

Huomenna varmaan otetaan suunnaksi downtown ja Aquarium! Ja ehkä sen jälkeen outlet mall. We'll see. Mulla on tunne, että tästä viikonlopusta tulee hyvä. Elämä hymyilee taas ja sitä rataa :)