tiistai 15. maaliskuuta 2016

Suomi Finland

Terkkuja Suomesta! Täällä sitä nyt vihdoin ollaan. Ja vihdoin oon myös ruvennut pääsemään jet lagista yli. Huh olipas urakka. Se hereillä pysyminen, tai siis yrittäminen, vei lähinnä kaikki voimat :D Nukuin ekana yönä about 18 tuntia... En ollut nukkunut koneessa yhtään ja viimeiset yöt Baltimoressa aika heikosti, joten univelkaa oli kasautunut ihan kiitettävästi. Anyways lennot meni tosi kivasti, mulla oli paljon aikaa venailla välissä. Finnairin lento tuntui ihan luksukselta kun on tottunut vähän vaatimattomampiin koneisiin. Kun nukkumisesta ei meinannut tulla mitään niin kattelin leffoja ja sarjoja ja värittelin mun värityskirjaa. Tuli taas niin aikuinen olo...







Eli viime viikko meni vähän sellaisessa väsymyksessä mutta nyt oon vihdoin pääsemässä siitä yli ja jaksaa melkein tehdäkin jotain. Taiteilin uuden CV:n ja katsotaan jos (taas vaihteeksi iskän kontakteilla, hehe) sais jotain töitä. Kattelin kyllä jo lentoja Köpikseen... Tekis niiiin kovasti mieli jo taas lähteä jonnekkin matkalle. Ja ekaks tietenkin Tanskaan Stinea häiritsemään! Mutta jos eka kuitenkin niitä töitä. Blah.



Suomalainen karkkihylly on kyllä jo tullut tutuksi. Oon varmaan joka päivä mussuttanu jotain, mutta ehkä saan anteeksi nyt näin alussa. Selitän aina kaikille (eli siis itselleni) että kun ei siellä jenkeissä mitään hyviä karkkeja ollut niin nyt saan taas nauttia hetken. Katotaan sitten mitä hammaslääkärissä tykätään... Ainiin ja voileipiä oon myös syönyt ihmeellisen määrän! Kuka oliskaan voinut uskoa että tavallinen voileipä maistuu niinkin hyvälle?! Maailma on yllätyksiä täynnä. 



Anywho ei mulla mitään ihmeellistä. En suoraansanottuna oo kauheesti tehnyt mitään. Seuraavaksi voisin yrittää sepustaa jotain mun siitä reissuta Nashvilleen ja New Orleansiin. Hiljaa hyvää tulee eikö? ;)

torstai 3. maaliskuuta 2016

I'm leaving home to go home

Tässä sitä nyt ollaan. Lentokentällä odottamassa lentoa JFKlle josta suuntaan sitten Finnairilla Helsinkiin. Hyvästit on sanottu kaikille, ja kaikelle. Oli hassua huomata että meidän koira Manny tiesi että jotain oli tapahtumassa. Kun sanoin vikat heipat sille niin hän vaan makasi ja tuijotti isoilla silmillään. Se tiesi <3 Muksuille sanoin heipat aamulla ennen kouluun menemistä. Huh! Mitä tähän ees voi sanoa? On ollut ainakin rankka aamu. Tai viimeset pari päivää oikeestaan. Mutta oon ollut ihmeellisen ok, vähän sellasessa zen tilassa. On tosi surullinen olo lähteä mutta se tulee nyt tapahtumaan enkä sitä voi mitenkään muuttaa, joten I'm trying to make best of it! Joten kiitos kaikki te, jotka ootte seurailleet mun au pair seikkailuja. Kiitos <3 Mä haluan vielä postailla mun matkustelusta ja kotiutumisesta, joten en mä tästä vielä oo minnekkään lähdössä. Stay tuned! ;)