Never listen to the voices telling us how to live this life

Huh, tänään oli rankka päivä. Aamulla herätessä oli jo valmiiksi vähän väsyny/heikko kuollut olo, mutta se ei tietenkään ollut ainut asia, joka potki päähän tänään. Alotin tänään Stinen kanssa englannin kielen kurssin läheisessä Towson Universityssä. Kurssi on suunnattu au paireille/vaihto-oppilaille ja kaikille jotka eivät puhu englantia äidinkielenään. Aika helppohan se on, lähinnä keskustellaan jenkkikulttuurista yms. Mutta oli tosi kiva tavata muita au paireja/nannyja, koska kaikki paitsi yksi ovat eri järjestön kautta tulleita, joten en heitä etukäteen tuntenut! Meitä on huimat 12, mutta melkein kaikki asuu ihan tässä lähellä, joten jee jotain kivaa tässäkin päivässä! No jokatapauksessa, myöhästyttiin tunnilta sellaiset kauniit 30 minuuttia, koska ekaksi ei löydetty parkkipaikkaa ja seuraavaksi ei löydetty rakennusta, jossa tunti pidettiin. Se kampus on ISO ja ohjekyltit ei niin hyvät, joten puolustaudun sillä. Kun kysyttiin neuvoa, ohjeita tuli ristiin raastiin, mutta lopulta vähän ärsyyntyneenä ja itku kurkussa löydettiin oikeaan luokkaan. Tunnilla oli kuitenkin kivaa, mutta sen jälkeen vielä piti mennä eri rakennukseen maksamaan kurssimaksu ja täyttämään ilmottautumispaperi JA sen jälkeen vielä kolmanteen rakennukseen hakemaan opiskelija ID.

Nyt ehkä teen kamalan virheen, kun paljastan etten oikeasti ole noin ruskea...

Kellohan oli kaiken tämän jälkeen sen verran, että oli kiire käydä ostamassa lounasta ja tulla kotiin ennen lasten hakemista koulusta. Siitähän se riemu repeskin. Jack ja Mimi tönivät ja ärsyttivät toisiaan koko matkan kotiin ja pienin tietenkin perässä. Kotiin kun päästiin Mimi lähtikin heti piano tunnille ja jalkapalloon ja jäin poikien kanssa kaksisteen hetkeksi ennen kuin isoisä tuli hakemaan heidät jonnekkin. J käyttäytyi koko päivän ihan kamalasti, ei halunnut tehdä mitään, huusi ja siinä vaiheessa kun ei löytänyt pesäpallohanskaa raivarit muuttui itkupotkuraivareiksi. J on onneksi siitä "helppo", että huonolla päällä vetäytyy lähinnä omiin oloihinsa, mutta silloin kun jotain pitäisi tehdä ei hommasta tuu yhtään mitään. Luojan kiitos en ollut koko päivää töissä vaan välissä oli muutaman tunnin tauko. Jokatapauksessa illalla sama meininki tavallaan jatkui, ja kun vanhemmat tulivat kotiin vanhempainillasta about juoksin ylös omaan huoneeseen. Ei tässä kuolemassa olla, mutta tänään vaan oli tälläinen päivä. Kaikki vähän pielessä, mutta minkäs sille voi. Onneksi on tiedossa ihan SUPER viikonloppu, NIMITTÄIN training school kuomaseni Päivi DC:stä tulee minun luokse vierailemaan. Oih ihanaa saa puhua suomea, olla ihan tyhmä oma itsensä ja heittää huonoa suomalaista sarkastista läppää <3<3<3<3 Ja ettei liian helpoksi menisi tämäkään homma, hostperheen kaveripeheen tanskaliainen au pair  Philadelphiasta tulee tänne myös perjantaina viikonlopuksi. Onneksi hostvanhemmat on niin chillejä, että ovat varmaan enemmään innoissan kuin meikäläinen, että mun luokse tulee kavereita ja oikeesti on jotain ohjelmaa.... XD Baltimoressa on myös nyt viikonloppuna joku 200th anniversary celebration. Edelleenkään en ole ihan varma mitä juhlitaan, mutta joka tapauksessa täällä on silloin paljon kaikkea ohjelmaaa ja tapahtumaa! IIIIK, ootan ihan näääääääääääin paljon viikonloppua. Nyt on pakko mennä nukkumaan, toivottavasti huominen on paljon parempi! ;)


PS. Mun uus kaikkien aikojen lempibiisi evörrr