First days

VOI HERRANJUMALA KUN VÄSYTTÄÄ. En tiedä mitä ihmeen energiapillereitä muksut oikeen syö, mutta jostain sitä energiaa tuntuu ilmestyvän aina lisää ja lisää.... Nimimerkillä asun kirjaimellisesti  hyppivien, juoksevien ja kiljuvien Duracellpupujen kanssa. Tänään varsinkin meno oli AIVAN seko. Onneksi Anni (entinen au pair) on ollut nyt pari päivää mun kanssa täällä mutta huomenna sekin apu matkustaa takaisin suomeen...

Näitä mun taiteellisia kotikatukuvia.

Noei. Lapset osaa käyttäytyä tosi hyvin ja tietää kyllä rajansa mutta täytyyhän niitäkin välillä koetella. Tiedättekö minkälaiseksi lapset muuttuu kun ovat "sokerihumalassa"? Jotenkin kummallisesti nyt tiistaina ja tänään koulun jälkeen taloon on juossut KOLME sellaiselta vaikuttavaa muksua. En tiedä mistä lähtien koulun jälkeen on energiaa riehua? Eh, sormet ristiin, että meno vähän rauhottuu :D

Mutta ehkä hiukan liian energisistä lapsista huolimatta kaikki on tosi hyvin ja perhe mahtava! Tykkään alueesta paljon ja varsinkin kun lähimpään kauppaan, Starbucksiin ja koululle voi kävellä. Kauheesti en oo vielä ehtinyt kierrellä mutta onhan tässä aikaa! ;) Parin minuutin matkan päässä on tanskalainen au pair Stine ja nähään varmaan joka päivä koska muksut käy samaa koulua. Kyllä tästä pikkuhiljaa sosiaalistutaan! 

Mitäs muuta? Shoppailemaan haluisin ja pian. Mulla ei oo mitään vaatteita.

Tällänen kaveri. Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin ton ikkunassa. Sen ulkopuolella siis. Hyi. Tähän on hyvä lopettaa. 

"Kotona"

Täällä sitä nyt ollaan, kotona! Hah, tuntuu vielä vähän vieraalta sanoa tätä paikka kodiksi but I'm getting there... Tykkään kyllä ihan hirmuisesti tästä talosta, mun huoneesta, asuinalueesta ja tietenkin tästä perheestä. Nyt vielä kuitenkin ekaksi muutamat kuvat ja hehkutukset NYC:in vierailusta.

RAKASTIN NYCiä. Siis yksinkertaisesti vaan rakastin. Tai rakastan edelleen. En etukäteen oikein tiennyt miten suhtautuisin ko. kaupunkiin, koska hei haloo sitä ei pahemmin voi verrata mihinkään muuhun paikkaan. Mutta samantien tunsin oloni mukavaksi ja halusin hirveästi päästä tutkimaan mitä kaikkea siellä on! Olin varautunut siihen, että tuntisin oloni turvattomaksi yms muuta tyhmää mutta höpöhöpö. Aika siistiä, että mulla on mahdollisuus mennä New Yorkiin vaikka kuinka monta kertaa tän vuoden aikana. Aika tosi siistiä.

Laitan tähän samaan syssyyn vielä muutaman kuvan mun siististä huoneesta (purin tavarat vasta tänään, joten oon vielä vähän vaiheessa), mutta itse perheeseen saapumisesta ja ekoista päivistä kirjoitan ehkä huomenna.

Training school!

Hello my frieeeends! Elossa ollaan! Aika megasuper väsynyt Pinja täällä hei, mutta minkäs teet. Tosiaan ollaan tällä hetkellä Training schoolilla about tunnin ajomatkan päässä NYC:stä. Täällä koululla ollaan nyt tiistai ja keskiviikko "opiskeltu" elämän tärkeitä asioita kuten kuinka pestä kädet oikein, NEVER SHAKE A BABY, turvavyön laittaminen kun ajat autoa ymsymsyms. Ehkä noin 90% asioista on meikäläiselle aika itsestäänselvää mutta ehkä jollekkin toiselle ei. Silti on melko uuvuttavaa katsoa 20 minuutin opetusvideota käsienpesusta...

 Tää on joku Mansion tässä alueella, ihan vasemmassa reunassa puoliksi näkyy ruokala.

Rakennus, jossa nukutaan ja on tunnit. Oikeasti 8654567 isompi, mutta en nyt löydä kuvaa, jossa olisi koko hökötys.

Meri, ja luontokuvaaja Pinjan vangitsema kaunis auringonlasku.

Itse koulu on aika creepy aka ei mikään lomahotelli. Ihan kaunis ulkoapäin katsottuna mutta oikeastaan aika ränsistynyt. Sisältä ihan vaan yksinkertaisesti creepy. Ja vähän ällö. Mutta edelleen no can do.

Eikun löysimpäs päärakennuksesta kuvan! Tadaa!

Muuten on mennyt kyllä tosi hyvin, vaikka jet lag painaakin päälle. Ja koulua on koko päivän muutamalla tauolla. Tänään 8-21. Voin sanoa, että aika väsynyttä huonoa suomiläppää on kyllä lentänyt muiden suomitytsyjen kanssa. Englantia ymmärän aika täydellisesti, puhuminen sujuu vähän sinnepäin mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee.

Huomenna aamulla ja aamupäivällä American Red Cross koulutusta ja sen jälkeen bussit suuntaa kohti New York Cityä! Jeij! Ja perjantaina heti aamulla pakataan kaikki tavarat busseihin ja suunnataan kohti host perheitä! Onneksi ollaan Päivin kanssa samassa bussissa niin voidaan olla epäsosiaaliset suomalaiset vielä hetken. Heheee xd

IIK PANIIKKI

Eihän tästä hommasta tuu yhtään mitään. Vaatteet pitkin poikin lattialla, ei mitään hajua mitä pitää ottaa mukaan vaatteiden lisäksi, mitä vaatteita pidän training schoolilla (täähän on siis se kaikista vaikein päätös...) ja ihan jäätävä paniikki päällä. Aika monelle vikat halaukset vuoteen on jo annettu ja nenäliina paketti avattu. AHDISTAAAAA. Toivottavasti rauhotun josssain vaiheessa ettei mene liikaa aikaa masistelussa. Huh. Mihin oon pääni oikeen pistäny? Pari kertaa oon miettiny, että onko tää oikea ratkaisu. Mutta sitten pakotan itseni ajattelemaan perimmäisiä syitä miksi tämän teen. Jos nyt jäisin tänne, elämä tulisi olemaan tosi tylsää. Jumittuisin samaan kaavaan luultavasti loppuelämäkseni. Tämä mennyt vuosi on muutenkin ollut melko rankka monella elämän osa-alueella ja odotan innolla että saan karistaa vihdoin ne asiat pois mielestäni.

Tää kuva on siis otettu eilen, ja voin sanoa että nyt huone näyttää kahta kauhemmalta.......... Mutta vaikka mun matkalukku onkin aika pieni, niin silti sinne mahtuu kaikki tosi hyvin! Joten päätettiin etten osta nyt uutta matkalukkua.

Todella laadukas äsken otettu webkamerakuva. Pointtina siis edelleen pakkausoperaation typeryys. Jenna tuu jo auttamaan mua!!!!!!! (jenna on se järjestelmällisempi puoli meistä)

Voi olla, että vikaa kertaa kirjotan tänne suomen puolelta! Jokatapauksessa, see you later alligators!

Don't wanna work, work, work I wanna make money while I sleep

Mulla on koko ajan ihan megasuper kiire. Enkä silti oo saanu mitään aikaseksi XD No okei olin lintsillä, Helsingissä syömässä (parikin kertaa) ja sightseenaamassa (Jennan espanjalainen vaihtokaveri on nyt suomessa), Kaivolla, mökillä ja no töissä (buu). OO oo ja viisumihaastattelussa! Ja ostin läppärin. Ja tää kaikki on tapahtunut viikon sisään, tietenkin. Miten voi aina olla, että kaikki kuukauden tapahtumat pakkautuu yhdelle viikolle??

Btw, 12 pävää, alle kaksi viikoa... Hei wow hä?!? En edelleenkään tajua mitä on tapahtumassa. Tää mun aivotoiminta ei selvästikkään ole kauhean nopeaa. Okei lähinnä oon ihan paniikissa, kun en tiedä mistä metsästän lisää tunteja vuorokauteen. Aivan todella huono idea olla töissä loppuun asti.

Viisumihaastis meni hyvin! Englantia puhuva täti vikalla luukulla kysyi vaan miksi olen lähdössä ja kerro lastenoitokokemuksestasi. Sitten hän totesi, että viisumi on hyväksytty ja se tulee postissa. Done! Itse haastattelu ei mua sinänsä jännittänyt, vaan olin tietenkin ihan varma ettei viisumia hyväksytä. Onneksi sentään tiesin missä ko. paikka on niin ei tarvinnu sitä panikoida. Nyt vaan kaikki paikat ristiin, että viisumi tulee ennen 18.8. Kind of pakko.

First things first; selfie.

 Kuten huomaatte olen syönyt erittäin terveellisesti salaattia, hehheh. Noi mansikkamargaritat lasketaan myös terveellisiksi, koska niissä on mansikkaa. 

Lintsipäiväksi valittiin tietenkin juuri se päivä, jolle luvattiin joku superukkonen. No onneksi sitä kesti vain hetken ja oli niin kivaa kun ei ollut jonoja melkein missään "huonon" sään takia. Muhaha

Siis lintsillä on ehkä maaailman söpöimmät ja ihanimmat vessat!!!!!!! Kuvan vessassa tunsin olevani Alice in Wonderland ja Nea tais hävetä taas silmät päästään kun hypin ja kiljuin haluavani samanlaisen vessan kotiin.

Tykkään Helsingistä niin kovin paljon. Erityisesti kesällä. Oi, kesähelsinkiä tulee ikävä.