Washington DC ja höpö höpö

Long time no see! Eilen lauantaina läksin Päivin luokse nykyisen kotimaani pääkaupunkiin. Oikeasti alunperin suunnittelin meneväni koko viikonlopuksi mutta host vanhemmat halusi pitää date nightin perjantaina, joten suunnitelmat kaatu sitten siihen. Mutta ei se mitään, arvelin jo vähän etukäteen että näin käy, niin en mitään karmeaa pettymystä kokenut. Mutta kyllähän se silti vähän tylsää oli...

ANYWAY täältä Baltimoresta DC:hin menee junalla parhaimmillaan joku 40min, riippuen vähän minkä junan ottaa. Mulla meni nyt 1h mutta toi 7 dollaria ei oo kauhean paha hinta, joten ihan sama kuinka kauan matka kestää :D Päivi tuli mua vastaan Union Stationille ja metroiltiin sieltä pari pysäkkiä "keskustaan" ja lähemmäs nähtävyyksiä.

Mentiin eka syömään tyylikkästi Subwayhin, jonka jälkeen lähdettiin kohti Valkoista taloa. Ja kuinka väärässä tytöt olikaan... Toisinsanoen suunnistettiin aivan vastakkaiseen suuntaan. Jopa mun kuuluisa suuntavaisto ei pystynyt paikantamaan yhtään mitään. Se on aika vakavaa se. Selvittiin kuitenkin frozen yoghourtin avulla valkoisella talolle. Siellä oli hirveesti poliiseja ja tupla aidat. Aha, no kiva. Tuli vähän rumia kuvia, kun ei aidan raosta päässyt kuvailemaan. Ja suurin osa kuvista on järkkärillä otettuja, mutta muutama Iphone otos on myös päässyt mukaaan. Enkä mitään ole muokannut, koska no en vaan jaksa :D Kuvat on myös erittäin sekalaisessa järjestyksessä, vaikka kauheasti yritinkin miettiä miten ne laitan. Mutta koska ko. aluetta on kauhean vaikea hahmottaa kuvien avulla voitte vaikka googlettaa että mikä on homman nimi.

" Tupla-aita"

 "Otatko musta nyt nopeesti tälläsen turistikuvan?"

Jatkettiin matkaa World War 2 Memorialille, joka oli ainakin mun mielestä hirveen kiva! Siellä lilluteltiin jalkoja suohkulähdevesiallasasiassa ja pohdittiin taas kuinka siistiä meijän elämä on, huonoista hetkistä huolimatta. Kertaakaan en oo suomeen halunnut palata ja voin sanoa joka hetki, jopa silloin väsyneenä aamulla, että oon onnellinen. Mä olen onnellinen. Pitää varmaan kirjoittaa erikseen tällänen fiilispostaus...

Kaikilla osavaltioilla on tollaset omat pönikät tuolla WW Memorialilla ja ne tavallaan ympäröi sitä. 

 Lincoln Memorial ja sieltä otettu kuva Monumenttiin päin (ja välissä WW Memorial).

NIIN sitten takas asiaan taas. Käveltiin vielä Monumentin kautta Capitolille ja sieltä takas syömään. Meidän seuraan liittyi myös yksi näistä miljoonista suomalaisista aupaireista täällä DC:n alueella. Oli tosi kiva tavata Arla ja vaikka hän lähteekin joulukuussa jo kotiin, niin varmaan tavataan vielä uudestaan! Parin tunnin juoruilun jälkeen lähdettiin Päivin kanssa Päivin kotia kohti. Metrolla menee siis noin puoli tuntia ja sitten vielä autolla muutama minuutti. Voin sanoa, että on pikkasen eri meininki kuin meikkiksen hoodseilla. Kaikki on uutta, tilavaa ja jotenkin vaan niin jenkkiä. Oltiin taas vähän tylsiä ja mentiin melkein heti nukkumaan, mutta jalat teki kuolemaa koska käveltiin ehkä noin 100 kilsaa. Okei, yksi 0 pois niin ollaan aika lähellä totuutta.

Sunnuntaina sitten käytiin kävelylenkillä (Päivi pakotti) ja tehtiin vähän ehkä vahingossa pidempi lenkki eli käveltiin joku kaksi (2) tuntia!!! Ainakin sain taas vähän väriä kun meillä täällä on taas kesä, MUHAHA. Viikonlopun ilmat oli ihan täydelliset, 27 astetta pilvetön taivas. Valitettavasti alkaa ehkä olemaan viimeset näin lämpimät päivät. Alkuviikosta oli ihan jäätävän kylmä (20 astetta) ja "jouduin" turvautumaan jo mun uuteen syystakkiin. On tää mun elämä rankkaa... Pitäis vissiin alkaa kirjoittamaan säännöllisemmin, kun nää mun aiheet heittelehtii millon minnekkin. Mutta tän rankan lenkin jälkeen laittauduttiin ihmisten näkösiksi ja suunnattiin Päivin lähi mallille. Syötiin ja käytiin hypistelemässä kaikkia vaatteita ja käytiin syömässä taas kulhollinen frozen yoghourttia a.k.a kulhollinen karkkia. Sitten Päivi heittikin mut jo metrolle ja mä suuntasin juna-asemalle ja siellä ilman ongelmia junalippu kourassa pääsin junaan asti ja nyt mä olen kotona. Huomenna työt alkaa vasta 14.45 joten väsymyskuolema on ehkä vältetty.

Orioles

Keskiviikkona oltiin siis katsomassa host perheen kanssa baseballia! Liput ostettiin koulun kautta, eli siellä oli parisataa muuta koululaista perheineen (ja paikat ei ollut niiin hyvät). Mutta oli tosi kivaa vaikkaikin lätkä on edelleen mielenkiintoisempaa... ;) Baseballissa suurin osa ajasta kuluu kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen (mm. mainoksiin) joten pelit kestää yleensä sen kolme tuntia. Mutta silloin kun joku lyö esim. homerunin fiilis on mahtava! Oltiin pelissä loppuun asti eli johonkin 11 illalla ja seuraavana päivänä koulua, ehh... Jokatapauksessa tässä muutama kännykällä räpsitty kuva!

Oriolsien väri on siis oranssi/musta/valkonen ja siellä jaettiin ilmasia t-paitoja, jonka sitten vedin päälle että sopeutuisin joukkoon. Melkein kaikilla oli päällä jotain oranssia, joukkueeseen liittyvää tai just toi paita. Oriolesit on pärjännyt tosi hyvin ja se on ISO juttu nyt täällä. Ja kuten toi ei liian iso paita kertookin "We won't stop". 

Mun viereen tuli jossain vaiheessa istumaan joku vanha hiukan creepy mies ja hostdad lähetti mulle tälläsen viestin:

Hahahhah XD  Oon kyllä niiiiiiin onnekas, että sain näin mahtavan host perheen!

Kävin myös aamupäivällä lenkillä ja voisin melkein jopa alkaa lenkkeilemään ihan oikeasti. Sen verran nätillä paikalla asun. Ja myös saatoin hostperheen yllyttämänä osallistua kuukauden päästä olevaan 5K juoksuun heidän kanssaan............... Ne jotka mut tuntee, tietää että en oo koskaan ollut mikään lekkeilyn suuri fani. Hehhhh. 

Tällänen hyödyllinen ohjeistus alkavaan viikonloppuun XD

Juttuja

Oon listaillu tässä nyt jonkun aikaa tälläsiä random faktoja/erilaisuuksia. Nää ei oo misään järkevässä järjestyksessä, vaan kirjoittelin aina kun tuli jotain mieleen. On aina kiva lukea muiden listuksia erilaisuuksista, koska kaikilla on ainakin vähän eri kokemuksia. Lyön vaikka uusista vaatteistani vetoa, ettei kellään ole täysin samanlaista listaa. Seuraavaksi voisin listata miten oon jo kokenut muuttuneeni tän reilun kuukauden reissun aikana. Jep, niin se aika vaan hujahtaa ohitse.

• Ei tiskiharjaa. Jos täytyy tiskata jotain, siihen käytetään tiskisientä.
• Televisiossa on noin satamiljoonaa kanavaa. En vieläkään ole jaksanut selata kaikkia läpi.
• Kolikoita on aivan liikaa. Enkä osaa käyttää niitä. ONNEKSI vanha au pair Anni näytti mulle paikan missä voi vaihtaa kolikot seteleiksi, kun niitä on tarpeeksi. Mun kolikkokasa rupeaa jo näyttämään siltä, että voisin saada dollarin jos toisenkin.
• Täällä käytetään shekkejä, mikä on tosi outoa. (Okei, englanninkurssin opettaja korjasi, että vain varakkaammat ihmiset käyttää shekkejä...)
• Täällä ihmisten ajotapa on aika crazy. Nopeusrajotuksista ei pahemmin välitetä, vilkun käytöstä puhumattakaan.
• Ajan täällä automaattiauton lisäksi manuaalia. Mikä on siis mulle suuri saavatus, koska sillä ei ole pahemmin ajeltu autokoulun jälkeen... 
• Luulin näkeväni enemmän sellasia monsteriautoja, mutta aika monella on tyyliin yksi henkilöauto ja yksi vani. Tosin asunkin kaupungissa, joten ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa?
• Tiet on tosi huonossa kunnossa, mutta se johtuu siitä, että tää on tosi vanhaa aluetta. Ja niitä kylläkin kunnostetaan koko ajan.
• Mä asun tavallaan kaupungissa (tai mä asun kaupungissa, vaikka sitä ei ihan heti tajuukkaan) ja täällä tavallaan on tilaa mutta ei sitten kuitenkaan. Talot on aika isoja ja kaikilla on jonkunkokoset pihat. Mutta esimerkiksi mitään isoja parkkipaikkoja ei ole ja autot jätetään kadun varteen. Lapsia jos koulusta menee autolla hakemaan, auto jää parin kadun päähän.... (Meillä koulumatka on noin 1km) Ellet mene puoli tuntia aikaisemmin, niin ehkä onnistaa. Tosin tietöitä tehdään just koulun kohdalla, joten se vähän haittaa parkkeeraamista.
• Heinäsirkkaötökkäasiat sirkuttaa koko ajan. 
• Tien toisella puolella on paloasema ja paloautoista kuulu ihan jumalaton ääni, kun lähtevät liikeelle ja käyttävät tööttiä. 
• No se small talk. Oon varmaan kuullut tähän mennessä enemmän honey, sweety, dear, darling yms. kassatädeiltä kuin keneltäkään ikinä koskaan Suomessa. Myös oon saanut kuulla kehuja mun vaatteista, hiuksista mistä vaan esim. ohikulkevilta ihmisiltä. Tiedostin kyllä tämän kulttuurieron, mutta onhan se silti suomalaiselle outoa, että joku kassajonossa toteaa että sun Barbie pipo sopii tosi hyvin sun asukokonaisuuteen. Siinä sitten parin sekunnin viivellä tulee hämmentynyt kiitos. Mutta en sano, että tää olisi mitenkään huono juttu. Vaikka kaikkea ei nyt ihan täydy ottaa tosissaan.
• Radiosta tulee aina hyvää musiikkia. 
• Tyyliin kukaan nuori, joka on kysynyt mistä oon kotosin, ei tiedä missä Suomi on... 
• Ruokakaupassa on ihan liikaa houkutuksia, ja vaatii valtavia ponnisteluita etten osta esim. pakastinta täyteen Ben&Jerry's. 2 dollaria ei nimittäin oo paljoa puolen litran purkista. Puhumattakaan kaikista ihanista valmisleivontahärpäkkeistä.

The weekend

Niisk. Sinne se viikonloppu sitten meni. Oli aika huippua, täytyy myöntää. Mun viikonloppu alko sillä, että perjantaina ei tarvinnutkaan viedä lapsia kouluun, joten tavallaan vaan lahnasin siihen asti, että Päivi asteli tänne Baltimoren maaperälle. Siitä sitten kipastiin kauppaan ostamaan pizzaa ja Ben&Jerry's ruokaa. Ja illalla sama homma toistui. Oli kiva vaan olla ja syödä ja puhua. Oltiin sosiaalisia ja seikkalitiin internetin ihmeellisesä maailmassa ja naurettiin sikana. Sitten mentiin nukkumaan ja ihmeteltiin miten täältä voi löytää toisen suomalaisen, jonka kanssa tulee niin hyvin toimeen. Meitä ei erota muu kuin tunnin välimatka </333333

Lauantaina lähdettiin hakemaan sitä tanskalaista au pairia bussipysäkiltä toiselta_puolelta_Baltimorea.... Kävi mielessä muutamat rumat sanat kun tajusin, että tiemme vie läpi downtownin. Samaan aikaan oli myös alkamassa Oriolesien peli ja sehän tarkoittaa ruuhkaa. Selvittiin kuitenkin ihan hyvällä suorituksella! Päätettiin, että jäädään sitten suoraan sinne downtowniin. Bussipysäkki on kuitenkin edelleen väärällä puolella, joten nyt tiemme vei poikittain downtownin läpi Little Italyyn parkkihalliin. Onneksi hd antoi parkkihallin läpyskän, että tällä kertaa ei parkista tarvinnut maksaa.

Käytiin eka syömässä ja sitten lähdettiin kiertelemään Inner Harbouria. Baltimoressa on nyt viikon ollut Star-Spangled 200th Celebration eli toisinsanoen juhlittiin kansallislaulun 200 vuotis synttäriä... Satamassa oli paljon veneitä ja laivoja ja kaikennäkösiä historillisia asioita. Päivin kanssa yritettiin lähinnä bongailla meidän tulevia seilor/navyguy tyyppejä. Epäonnistuttiin päivän tehtävässä, ikävä kyllä.

Käytiin parissa kaupassakin ja istuttiin Starbucksissa, koska ulkona satoi. Koko kuukauden huonoin sää sattui sitten tietenkin lauantaille. Kaikki kuvat on siis aika ruman harmaita sekä huonolaatuisia, koska kamerahan on sitä varten että sen jättää kotiin.  Illalla oli vielä ilotulitukset, ja oli muuten aika eri luokkaa kuin uudenvuoden sädetikut ja papatit. Mun akku loppui puhelimesta juuri noiden ilotulitusten aikana, mutta löysin youtubesta aika hyvän videon. Niitä ilotulitteita ammuttiin siis monesta eri kohtaa Inner Harbour alueella mm. korkeimpien rakennusten katolta...

Tän spektaakkelin jälkeen lähdettiin kotiin a.k.a jumitettiin ruuhkassa 45min jäätävässä pissahädässä. Normisti matkaan menis ehkä 15min. No selvittiin kotiin ja tyytyväisenä katottiin puolen tunnin kissavideo. Sellasta.

Sunnuntai meni lähinnä ajamiseen paikasta toiseen kun tytöt lähti kotiin. Kyllä me ehdittiin kuitenkin käydä syömässä Cheesecake Factoryssa ja säästyttiin juustokakuilta tälläkin kertaa.

Illan olinkin yksin kotona, kun perhe oli baseball pelissä. Telkkarista tuli Miss America finaali ja tietenkin katsoin sen. Duh. Täytyy taas sanoa, että on nääkin kisat vähän eritasoa kuin Suomessa. Jokatapauksessa, oli ihanaa saada Päivi tänne ja voi olla että mä menen Päivin tykö DC:n suunnille hyvinkin piakkoin. WHIII! On mun elämä aika siistiä.