Done, finshed, valmis, loppu

Nimittäin minun au pair työni! Keskiviikkona 17.2.2016 oli meikäläisen vika päivä! En oikein tiedä mitä pitäisi kirjoittaa koska joka kerta kun ajattelen asiaa niin kyynelkanavat meinaa aueta. Vaikka oonkin valmis tekemään jotain muuta niin tää on oikeasti tosi hankalaa. Ei oo helppo päästää irti ja antaa valta jollekkin toiselle 1,5 vuoden jälkeen. Ei sillä että epäilisin uuden au pairin kykyjä mutta mun sisäinen kontrollifriikki ei meinaa jättää rauhaan. Tän 1,5 vuoden aikana oon ehtinyt kiintyä muksuihin niin kovin paljon vaikka kaikki päivät ei todellakaan ollu helppoja. Oon saanu nähdä heidän kasvavan ja oppivan niin paljon uusia asioita. Etenkin nuorimmainen on oppinut lukemaan, sitomaan kengännauhat, uimaan ja lyömään pesäpalloa parhaiten koko joukkueessa. Ja kaksi vanhempaa lähenee uhkaavasti teini-ikää. Tulee olemaan tosi outoa aluksi ettei oikeasti tartte pitää huolta kenestäkään muusta kuin itsestään!? Vaikka oon siitä tosi onnellinen niin kyllä sitä varmaan jollain oudolla tasolla tulee myös kaipaamaan. Kassu ja Milla varautukaa ärsyttävään ja nalkuttavaan isosiskoon, joka ei meinaa jättää teitä rauhaan!

Au pairius on antanut niin paljon enemmän mitä koskaan ikinä olisin kuvitellutkaan. Ei kukaan muu kuin au pair voi ymmärtää mitä au pairina oleminen on. Ei sitä voi selittää. Se kasvattaa ihan hirveästi; pidetäänhän me huolta vanhempien rakkaimmista aarteista. Lisätään siihen syssyyn vielä muuttaminen ulkomaille tuiki tuntemattomaan paikkaan vieraiden ihmisten keskelle. On sanomattakin selvää että suomeen palaa hiukan muuttunut Pinja. Perillä vasta selviää miten ja kuinka paljon. Ajatuksia tästä kuitenkin myöhemmin. Vaikka musta on tullutkin vähän äiti täällä, ottaen huomioon että oon elänyt lapsiperheessä 1,5 vuotta, niin loppujenlopuksi oon hyvin onnellinen ja kiitollinen minkälainen mun työ au pairina on ollut!

Muutama kuva nycistä, jossa olin pari viikkoa sitten.

Mutta lennän tänään perjantaina Nashvilleen aloittaen mun matkustus"kuukauden". Oikeasti oon reisussa vaan noin viikon. Oon Nashvillessa maanantaihin asti (hostdadin siskopuolen perheen luona ja heillä on myös au pair) ja sitten lennän New Orleansiin pariksi päiväksi. Siellä on hostmomin äiti Susan lomalla ja ajetaan sieltä sitten takaisin Baltimoreen muutamassa päivässä. Matkaa on siis noin 17 tuntia autolla ajaen :D Mutta oon aika innoissani siitä koska nään monta uutta osavaltiota ja tullaan Susanin kanssa tosi hyvin juttuun! Kalifornia jää siis nyt näkemättä mutta ei mua oikeestaan ees haittaa koska sen ehtii myöhemminkin. Kaikista tärkeintä mulle oli että nään uusia paikkoja ja se tulee nyt toteutumaan. Sitten hengailen täällä vielä joku 4-5 päivää ennen lentoa takasin suomeen! Elämme jännittäviä aikoja ihmiset.