LENTOTIEDOT

Jeejeejeejee! Kauan odotetut lentotiedot tuli eilen! Tiistaina saatiin lista kaikista lähtevistä ja meitä suomalaisia onkin yhteensä kuusi (kaksi tiesinkin jo etukäteen)! Aika iso porukka, sanon minä. Mutta se on vain hyvä asia :) Ollaan jo puhuttu tyttöjen kanssa ja on niiiiin kiva että on näinkin monta ihmistä joiden kanssa voi panikoida yhdessä!

Vähän tuli yllätyksenä noi lennot, nimittäin olin aika varma, että lennetään tyyliin pariisin tai lontoon kautta ja lento lähtisi tietenkin silloin aamulla. Mutta ei kyllä haittaa, mielenkiinnolla odotan reykjavikia! Okeiokei, siellä päässä on aiiika tiukka aikataulu mutta silti voin sanoa käyneeni islannissa! Hehhheh...  

Nyt tulee syvällisiä ajatuksia

Mulla on aika tosi sekaset fiilikset lähdöstä. Alle kuukaus enään, 28 päivää! Viime viikolla iski tosi kovaa, että ihan tosi oon oikeesti lähdössä. Eilen vielä enemmän, kun noi lentotiedot tuli. On vähän hassu fiilis. Tai hankala sanoa, kun en kuitenkaan ole ollut samanlaisessa tilanteessa aikaisemmin, niin en tiedä minkäläiset fiilikset "kuuluisi" olla. Sekalaiset varmaan, tai ainakin sellaiset mulla on. Oon onnellinen sitä, että pääsen tavallaan aloittamaan "uuden" elämän, aloittamaan puhtaalta pöydältä. En sinänsä halua pois suomesta, ei rakastan suomea. Valitettavasti uudet kokemukset, itsensä löytäminen ja kaikki muut kornit lausahdukset eivät toteudu jos jatkaa elämäänsä samaan malliin. Kyllä, tuun ikävöimään suomea ja kaikkea täällä, mutta olen valmis kuitenkin kokeilemaan jotain muuta :)

Mua ei pelota hostperheeseen meneminen. Sunnuntaina skypetettiin taas, ja edelleen oon sitä mieltä, että perhe on mulle just täydellinen. Eivät ole turhan pikkutarkkoja, mutta järkeviä ja ymmärtäväisiä. Perheeseen menemistä odotan oikeasti tosi paljon! Enemmänkin jännittää/pelottaa lähteminen. Ei sinne meneminen vaan täältä lähteminen. Tajuaako kukaan? Selvästi omaan loistavat selitystaidot XD

Nyt loppu syvälliset mietteet ja yritän keskittyä tuliaisten löytämiseen! Blaah, voisko 18.8 tulla jo nyt heti?!?

To Do

Ihan näin aluksi puolustaudun, että mulla on kyllä kaikki hanskassa ja hanska kädessä vaikkei ihan siltä näytäkkään. Ton viisumin kanssa oli vähän ongelmia, kun en saanut vahvistusviestiä maksusta, joten en päässyt varaamaan aikaa. En tiedä oliko maksu mennyt läpi vai minne sen olivat kadottaneet, mutta lähetin sitten screenshotin maksutositteesta todistaakseni maksun ja sain varattua ajan (aikataulusta melkoisesti jäljessä). No jokatapauksessa nyt haastattelu on kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten ihan lähtöön saakka saa viisumia stressata. Kiva. Ainiin ja viisumista vielä sen verran että s-postiin tuli joku address label... MIKÄ SE ON? En löydä missään mainintaa siitä ja ärsyttää kun koko ajan joku asia on epäselvä. Mur.

- Viisumiaika varattu

- Rikosrekisteriote

- Ajokorttikopio

- Kopio toisen asteen päättötodistuksesta

- Lääkärintodistus (perjantaina lääkäri, joten puoliksi done)

- Kansainvälinen ajokortti (tilaan vasta vähän myöhemmin, koska sitä ei CC:lle tarvitse lähettää)
-Hammaslääkäri

- Tuliaiset

- Autokoulun kakkosvaihe

- Ja kaikki tärkeimmät kuten huoneen ja vaatekaapin totaallinen tyhjennys ja siivous (menee muuten hetki jos toinenkin), alustavan pakkauksen ja laukkuasioiden ajatteleminen, kaiken turhan "pakko ottaa suomesta mukaan" hamstraaminen ja kaiken sen muistaminen minkä olen jo unohtanut.

Pikkuhiljaa rupean tajuumaan mitä olenkaa tekemässä. 33 päivää ja alan rakentamaan uutta elämää, hei haloo oonko ihan hullu?!? Kuten asiaan kuuluu, tunteet heittelee milloin minnekkin. Ehkä eniten ahdistaa kaikki lähtövalmistelut. En ole kovinkaan järjestelmällinen ihminen, joten ehkä pakotan jonkun muun ajattelemaan mun puolesta? Heh, innolla odotan tulevaa vuotta t. neiti avuton... Oon myös saanu päähäni, että mitä jos mulla ei ookkaan kavereita siellä? Jos kukaan ei tykkääkkään musta? Koska ilman oman ikästä seuraa en koko vuotta tuu pärjäämään. En ehkä sais manata itteäni näin etukäteen mutta väkisikin mun pessimisti puoleni pääsee välillä valloilleen. No anyway, nyt tälläisia ajatuksia, seuraavalla kerralla toivottavasti vähän iloisempia :))

Neljä tuntia vielä jäljellä ja voin kaatua sänkyyn ja kuolla.

48 päivää, 1 kuukautta, 2 viikkoa, 3 päivää

No eihän se viisumihakemus mikään megamonsteri ollutkaan! Kyllä, monsteri muttei megamonsteri. Tuohon oli kyllä hyvät ohjeet, joten se helpotti huomattavasti! Muutamassa kohdassa jouduin vähän arvailemaan ja rukoilen, että ne on ihan ok... Hankalinta ehkä koko homassa on, kun ohjeita löytyy joka paikasta ja kaikissa on selitetty vähän erilailla kyseinen asia. Välillä saatoin EHKÄ miettiä, että miten tuun pärjäämään vuoden yksin jenkeissä, kun en meinaa selviytyä yhden typerän viisumihakemuksen tekemisestä repimättä hiuksia päästä. Mutta vielä hiuksia on päässä, joten selvisin kunnialla! (tai toivotaan niin....)

 ENIVEI. Juhannuksena olin mökillä:

Ja heti juhannuksen jälkeen Jennan, Nean ja Lorenan kanssa Jennan mökillä:

Ja siihen loppu edustavat kuvat siltä reissulta...

Olen myös lukenut asiaan kuuluvan kirjan (ja ottanut sinä yhtenä ihanana päivänä AURINKOA):

Ja käynyt lenkillä (voi kyllä, pinja "vihaanlenkkeilyä" heikkinen...):

Ja nyt alko taas työt... Huoh 48 päivää ennen kuin aloitan uuden luvun elämäsäni. Jännitävää.