CANCUN part 1

Cancunista selvitty ja elossa ollaan! Reilun viikon oon jo kotona ollut mutta saatiin Stinen kanssa molemmat joku pahimman luokan flunssapöpö ja kipeyskuolema on ollut kyllä lähellä. En oikeesti muista millon oon ollut näin kipeänä. Nyt on jo huomattavasti parempi mutta edelleen saa nenäliinoja raahata joka paikkaan mukaan ja yskäkohtaukset yllättää aina milloin missäkin. Au paireilla ei pahemmin mitään sairaslomia ole, joten tää viikko on ryömitty läpi enemmän tai vähemmän iloisesti.

Nyt kuitenkin vielä asiaa Cancunista. Ihan aluksi varoitan, äiti, iskä, mummi, vaari ja kaikki muut sukulaiset, tää postaus täyttyy lähinnä biletyskuvista, joten voitte ihan suosiolla skipata. Yhden postauksen tuun vielä tekemään Cancunista ja sen voitte sitten lukea.

Okei asiaan. Tää lomahan siis sisälsi päivisin auringonottoa ja iltasin paranneltiin maailmaa. Ekana iltana tosiaan mentiin ajoissa nukkumaan mutta sen jälkeen se alamäki sitten alkokin.... Sunnuntaina oli siis eka ilta ulkona ja jotenkin monen mutkan kautta päädyttiin loppujen lopuksi The Cityyn vaahtobileisiin. The City on huippu paikka! Sairaan iso, ihmisiä mahtuu joku 7000. Vaahtoa oli koko klubi täynnä, sitä oli ihan hulluna! Toi ilta oli yks hauskimmista ja open bar on mahtava keksintö. Ilta meni tosi hyvin eikä ees hukattu toisiamme vaikka kaikki mahdollisuudet siihen olikin. Tutustuttiin paljon ihmisiin mm. aussikaksosiin. Itsellänihän muistikuvat ovat hiukan (vain hiukan) hämärät mutta ei anneta sen häiritä. Summa summaruun what happens at the foam party stays at the foam party.

Maanantaina oli yllättävän hyvä olo ja päivä kuluikin altaalla ollessa. Onnistuin myös aika taitavasti palamaan otsasta ja rintakehästä. Kadotettiin meijän korkeempi aurinkorasva, joten tuloksena oli punainen turvonnut otsa. Good job. Meidän ei oikeesti pitänyt nauttia alkoholia ollenkaan maanantaina, koska tiistaina oli aikainen herätys, mutta mentiin syömään Señor Frogsiin (vois ehkä ihan pikkiriikkisen verrata johonkin Amarilloon, mutta ei kuitenkaan) ja yhdet margaritat muuttui kolmeksi. Tai neljäksi, en ihan muista. Ja pariksi shotiksi. Ehhh ei tän näin pitänyt mennä! Mutta saatiin ainakin shottilasit muistoksi. No loppujen lopuksi oltiin jo 12 takasin hotellilla super hauskan illan päätteksi. Seuraavana aamuna ei kyllä naurattanut pätkän vertaa (ainakaan Stineä, hehehhh).

Tiistaina tehtiin koko päivän kestävä retki, johon sisälty mayojen rauniot, zip lining (en oikeesti saa päähäni mikä tää on suomeksi), snorklaamista tippukiviluolassa. Mutta tästä lisää omassa postauksessaan. Oltiin ihan kuoleman väsyneitä, mutta jostain sitä energiaa löyty (lähinnä siis multa) ja lähettiin taas krebaamaan Mandalaan. Stine oli tosi epäkrebaus päällä ja kiukkunen kun mikä mutta sainkin kuin sainkin sen sisäisen party girlin ulos. Tutustuttiin joihinkin austraalialaisiin maailmanmatkaajiin ja hengailtiin niiden kanssa suurin osa ajasta (lähinnä koska niillä oli pöytä). Tähän väliin baarikulttuurista Cancunissa. Noihin klubeihin on yleensä openbar liput eli tilaat vaan mitä on tarjolla. Ei, et voi tilata hienoja drinkkejä vaan lähinnä ne juomat on vodka+ limu yms. Siellä on kuitenkin tosi paljon pieniä pöytiä ja jos pöydän ääressä seisot sulle tuodaan juomia ja luonnollisesti on pakko tipata. Joten loppujen lopuksi ilta ei todellakaan tuu olemaan halpa. Tän takia oli hyvä ystävystyä ihmiiten kanssa, joilla oli pöytä. Heheh. Ilta oli kuitenkin tosi hauska ja aussikamujen lisäksi saatiin kamuja myös saksasta. Ja brasiliasta. Ilmeisesti mä vedin puoleeni näitä brasseja, uskallan väittää että mun hiuksilla on jotain tekemistä tän kanssa. Mutta ei se mitään mulla oli ainakin hauskaa. Ilta oli siis erittäin onnistunut vaikka aluksi olikin vähän hankalaa saada erästä tanskalaista innostumaan.

Voin sanoa, että keskiviikkona rupes jo kropassa vähän tuntumaan maailman parantaminen. Urheasti kuitenkin raahauduin rannalle, jossa oli jonkinäköset beach partyt menossa mutta mä pysyin ihan vesilinjalla. Lilluttiin meressä juteltiin ihmisten kanssa, jotka oli samassa hotellissa. Keskiviikko ilta lähti vähän hitaasti käyntiin ja lopuksi päädyttiin taas Señor Frogsiin foam partyihin, taas. Tää ilta oli vaan ihan ok, ei tapahtunut kauheasti mitään ihmeellistä ja tultiin siihen tulokseen että olipas tyhmä veto mennä sinne. Chillailtiin hotellilla jonkun aikaa ennenkuin mentiin nukkumaan.

Torstai oli vika päivä (ilta) Cancunissa! Mä vietin päivän lähinnä kuolemalla mutta jotenkin sain itteni kokoon ja liikeelle. Käytiin myös ostamassa tuliaisia ja ruokaa ja vettä seuraavalle päivälle. Käytiin syömässä dinneriä vaikka meikäläisen ruokahalu ei ollut kovin suuri. Yks mojito kuitenkin upposi... Anyway oli vähän tuskasta aluksi (mulla) mutta vikan illon kunniaksi päädyttiin taas The Cityyn jossa oli 2Chaiz esiintymässä. Tavattiin samat aussikaksoset ekalta illalta ja hengailtiin heidän kanssa osa illasta. Mulla meni vähän ohi toi 2Chainzin esintyminen mutta kai se oli ihan hyvä XD Vika ilta Cancunissa oli huikee, just mitä odotinkin!

Perjantaiaamuhan oli sitten aika kamala. Mä olin jo hyvässä vauhdissa tulossa kipeeksi, mun piti vielä pakata ja no, darra. Meidän kyyti kentälle lähti 13.20 joten check outin jälkeen hengailtiin vaan hotellin aulassa. Lennot sujui ihan ok vaikka me molemmat oltiin ihan kuolemispisteessä. Joo, kotimatkan olisin voinut  jättää välistä. Jokatapauksessa loma oli ihan huippu! Jos jollain tulee tilaisuus lähteä Cancuniin lähe ihmeessä. Vaikka ei biletys olisi ekana mielessä, siellä on paljon muutakin tekemistä! Mutta bilemestana toimii myös erinomaisen hyvin ;)

Cancunissa on hyvä olla

Saavuttiin eilen lauantaina päivällä tänne. Tää on vähän niinku taivas. Eilen otettiin ihan rauhallisesti (tosin nautittiin kyllä mahdollisuudesta juoda drinkkejä mojito, margarita, sangria mitä näitä nyt on) mutta mentiin aikasin nukkumaan koska edellisenä yönä ei nukuttu ollenkaan koska kentälle piti lähteä 3.30.... Ihme että selvittiin nukkumatta sinne 23.00 asti. Mutta nyt pläjäytän vaan muutaman kuvan. Olkaa hyvä!

I'M OFF TO CANCUN

Tää viikko on tavallaan ollut hirveän ihana koska kevät on saapunut!! Tais vissiin mun talviraivopostaus tehdä tehtävänsä. Tosiaan kevättakki otettu esille ja lämpötilat on ollut siinä +10 molemmin puolin. Parhaillaan tais olla +17 yhtenä päivä. Ahh ihanaa :) Parina päivä kyllä satoi mutta ei haittaa koska lumet on nyt poissa ;)

Muuten on ollut yks kiireisemmistä viikoista täällä. Muksuilla alkaa kevätharrastukset ja osa alkoi tällä viikolla. Myös mun suihku piti vihdoin korjata keskiviikkona ja odotin täällä kotona koko päivän korjaaja kun hän vihdoin (myöhässä) päätti ilmestyä paikalle totesi hän, että suihkun osa on vääränlainen. Eli elän ilman suihkua taas seuraavat pari viikkoa. Kiva. Eihän sille väärällä osalle voi mitään mutta asiakaspalvelu voisi olla parempaa. Olin vähän pissed off tän jälkeen. Viikon ohjelmaan kuului myös lasten vaatteiden siivous, ihan liikaa pyykkejä, ruokaostokset sekä hostmomin puolesta IKEAssa käynti. Ja ainiiin iltasin kun olin off yritin hoitaa matka-asioita ja pakata. Pakkaus on vielä vähän vaiheessa mutta muuten kaikki taitaa olla kondiksessa...? Tilattiin maanantaina pesoja mutta tänään menin pankkiin kysymään niitä mun pesoja. NO EI LÖYTYNYT. Se tilaus ei ollut (kai) mennyt läpi tai jotain joten nyt mulla ei ole niitä hemmetin pesoja. Stine kyllä sai omansa. Onneks kuitenkaan mun tililtä ei ollut lähtenyt rahaa, joten kaikki on siltä kannalta hyvin ja kuitenkin voin käyttää korttia Meksikossa. Siitäkin piti erikseen soittaa ja ilmoittaa käyttävänsä korttia ulkoimailla...

Eli toisaalta tää viikko on ollut semi kamala koska tehtävää on ollut enemmän kuin aikaa. Normaalisti olisin fine noiden ekstra hommien kanssa mutta ajoitus nyt ei mennyt ihan kohilleen. Oon ollut yksi iso stressipallo koko viikon mutta ALLE 20 TUNNIN PÄÄSTÄ MAKAAN AURINGON ALLA RANNALLA CANCUNISSA. Tää on myös mun eka loma kesäkuun jälkeen (off päiviä ei lasketa). Viikkoon mun ei tarvitse miettiä pyykkejä eikä tiskejä, mun ei tarvitse siivota eikä tarvitse olla vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni. Reilun seitsemän tunnin päästä ollaan matkalla lentokentälle. MUN LOMA ALKO NYT.

PS. Meidän hotellihuoneessa netti on maksullinen ja ei oteta sitä varmaankaan koko ajaksi. Joten perhe& kamut älkää kuolko jos en heti vastaa.
PPS. Otan myös mun suomikännykän mukaan ja pidän sitä päällä. En tiedä miksi mun piti tää ilmottaa mutta yleensä se ei oo päällä, joten ihan tiedoksi vain XD

Winter's no good

Mun on nyt pakko tulla avautumaan talvesta. Tää maa on saanut mut epäpitämään siitä. Normaalisti kun säätiedotteessa näkyy lumihiutaleen kuvia fiilikset on pääpiirteittäin positiiviset "jee valkonen talvi ihanaa". Eikös? NO EI TÄLLÄ MANTEREELLA. Viimeviikolla oli snowday koska aamulla satoi vähän lunta, mutta oikeasti silloin olis voinut olla delay. Maanantaina oli snowday koska JALKAKÄYTÄVÄT oli jäiset. Tiistaina koulu loppui kaksi tuntia etuajassa, koska oli luvattu "mahdollisesti vähäistä lumisadetta". Pardon my French mutta voi nyt jumalauta. Ei ne lapset kuole, jos ne kävelee kouluun. Omaa päätä voi siinä vaiheessa vähän käyttää ja kävelee esim. varovaisesti.

Pari viikkoa sitten lauantaina satoi tosi paljon lunta eikä päässyt liikkumaan yhtään mhinkään. Seuraavana päivänä sunnuntaina oli reilusti plus asteita ja oli jo vähän kevät. No se loppui lyhyeen koska maanantaina plussat vaihtu miinukseksi ja talvi tuli takas.

 Ma masterpiece

 Nää on tiistailta kun satoi vettä. Sen piti olla lunta mutta ehkä jenkeillä on vaan vähän kummallinen käsitys lumesta.

Tiedän kyllä syyt miksi kaikki perutaan "huonon" sään vuoksi. Selvitetäämpäs niitä nyt vähän tännekin. 1) Talviset olosuhteet on harvinaisempia täällä kuin Suomessa ja esim. talvirenkaat ei loppujenlopuks olisi se viisain vaihtoehto. Got it. Kunnon lumimyrskyssä on hankala lähteä ajamaan. 2) Samaisen syyn takia kapasiteetti teiden kuivana pysymiseen ei ole suuri ja kaupunki omistaa lähinnä teiden suolaamiseen tarkoitettuja autoja. Tää hullu suolaaminenkin mua vähän naurattaa, voisin varmaan kaapia tosta tieltä vuoden suolavarastot. 3) Amerikkalaiset suorastaan kokee velvollisuudekseen haastaa kaikki oikeuteen kaikesta. Sen takia kaikialla on mitä ilmiselvimpiä varoituksia, jottei voitaisi haastaa oikeuteen. Esim. take away kahvikupeissa varoitetaan kahvin kuumuudesta. Koulut suljetaan, jottei se joutuisi vaikeuksiin jonkun esim. liukastuessa koulun pihalla. Tänään on snowday, jonka ymmärrän. Suomalaisittain tää olis ihan vaan lumisade maustettuna tuulella, mutta henkilökohtasesti en välttämättä nyt lähtis tonne lumisille teille ajelemaan. Mun onneks hostdadin työt on "peruttu" kanssa, joten hän on kotona. Jeij. 

Eilen satoi koko päivän aivan kaatamalla vettä ja yöllä se vaihtui sitten lumeksi.

Vaikka tiedän, ja välillä ymmärränkin, syyt (kuten tänään) useimmiten kuitenkin vaan pyörittelen silmiä. Miksi kaikesta on tehtävä aina niin vaikeaa?! Emmä tiiä onks tää sitten jotain kulttuurishokkia mutta mulla ainakin menee välillä hermot kun aina on hirveä haloo mitä ihmeellisimmistä asioista. Asioista joilla ei ole mitään merkitystä. Voin todellakin allekirjoittaa että suomalaiset ovat sisukkaita. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta milloin ikinä koskaan on koulut/työpaikat/kaupat/mitkään suljettu?! Oli sää mikä tahansa, vuosisadan helteestä lumimyrskyyn, ihmiset ei lukittaudu kotiin maailmanloppua peläten. Asiat otetaan niinkuin ne on. Jos on koulua niin sinne mennään vaikka myöhässä, mutta mennään kuitenkin. Ja vähän ihmetyttää, että kun kuitenkin tänne sitä lunta tulee enemmän tai vähemmän joka talvi niin miksi siihen ei voi valmistautua edes hitusen paremmin? Edes ihan pikkiriikkisen. No valitettavasti mä en tätä asiaa voi mitenkään muuttaa vaikka kuinka haluiaisin.

Musta tää on vähän epäreilua. Että täällä pitäis olla "leuto" talvi mutta toistaseksi ei oo pahemmin jäänyt jälkeen suomesta. Oon jo valmis heittämään mun talvitakin roskiin ja ottamaan mun ihkun kevättakin käyttöön. Kovasti on kyllä luvattu, että tän lumen jälkeen lisää ei pitäis tulla. No onneks oon reilun viikon päästä riehumassa rentoutumassa spring breakilla Cancunissa. Se _todellakin_ tulee tarpeeseen. Eka loma reiluun puoleen vuoteen ahhhhhhhhh. Lomasta tulikin mieleen, että mulla on toinen lomaviikko heti huhtikuussa. MITÄ MÄ TEEN?! Veikkaan, että kauheasti rahaa Cancunin jäljiltä ei ole. Nyyh. Nyt vähän taisin taas karata alkuperäisestä aiheesta mutta ei se mitään koska sain jo tunteeni purettua. Huh. Adiossss ja viikonloppuja!

Over six months

Au pairius ei ollu mulle koskaan mikään unelma. Eikä pahemmin mikään ulkomailla asuminenkaan. Mulle tavallaan se "unelma" oli tietää mitä lukion jälkeen. Ehdottomasti halusin taukoa opiskelusta mutta toisaalta en halunnut välivuotta viettää sen peruskaavan mukaan. Tiesin, etten muuten pysyisi järjissäni ja sekoaisin ihan totaallisesti tai jotain muuta yhtä dramaattista. Olin tosi ahdistunut ja just about sekoomassa kun kaikki kysyi mitä lukion jälkeen enkä osannut vastata. Sitten aikalailla vuosi takaperin näin Au Pairit Lontoossa jakson ja mulla välähti. Au pair, au pair, au pair... Rupesin tutkimaan asiaa ja luin ihan hulluna kaikkia auppari blogeja. Tavallaan heti ekasta sekunnista lähtien päätös oli jo syntynyt mutta pidin asian ittelläni hetken aikaa, koska halusin olla varma. Siitä sitten hommat lähti rullaamaan ja täällä sitä ollaan!

Musta tuntuu, että tää au pair juttu oli mulle kun henkireikä. Rehellisesti sanottuna en tiedä missä olisin nyt, jos en olis täällä. Mun oli pakko ottaa ja lähteä; tehdä jotain ihan muuta. Ehkä sen takia tää on ollut mulle melko helppoa. Tai ei helppoa, ei. Jos joku sanoo, että muuttaminen uuteen maahan, missä kaikki on uutta ja tuntematonta, on helppoa niin en usko. Mutta olis mulla huonomminkin voinut mennä, jos rehellisiä ollaan. Kuitenkin uskon myös, että mun päättäväisyys ja usko tähän hommaan on auttanut tähän pisteeseen. Mä päätin, että mä lähden au pairiksi ja mä päätin että se muuten on mun paras päätös ikinä.

Tää puol vuotta on saanu mut arvostamaan Suomea vieläkin enemmän. Mulla ei ollut pakonomaista tarvetta lähteä pois suomesta ja olen aina ollut tyytyväinen suomalainen. Mutta välillä on pakko lähteä pois näkemään uutta jotta ajatukset about kaikesta selkeytyisi ja vanhojen tilalle tulisi uusia. Hyvin nopeesti mä kyllä tajusin, että vaikka sen NHL pelaajan täältä löytäisinkin (en oo vielä löytänyt nyyh) en mä tänne jenkkeihin loppuelämäkseni haluisi jäädä. Jotenkin Suomi (ja no Eurooppa yleisesti) on paljon persoonallisempi ja mielenkiintosempi. Oon loppujenlopuksi aika tyytyväinen, että asun just Baltimoressa ja tällä alueella. Tää neighborhood on USA:n "ensimmäinen" eli siis alue on vanhaa kuten myös Baltimore. Henkilökohtaisesti tykkään tästä asuinalueesta enemmän kun sellaisesta uudesta perus jenkki naapurustosta. Luulen, että tää on kanssa yksi syy miksi viihdyn täällä hyvin. Tää muistuttaa vähän suomikotia. Tavallaan. Mutta kuitenkin niin erilainen.

Kun mä tulin tänne olin aika hiljasta tyttöä. Varsinkin training schoolilla ei kauheesti ulkomaalasille au paireille tullut puhuttua. En mä oikein uskaltanut, koska piti osata vääntää sanat engalnniksi. Pakkohan sitä oli yrittää, mutta ei se nyt kauhean luonnollista ollut. Jotenkin oon aina vähän pelännyt puhua englantia (ja muita kieliä), joten odotin innolla, että jonain päivänä voin avata suuni ilman huolen häivää. En kuitenkaan koe, että englantini olisi täydellistä. Kieliopillisesti teen yhä paljon virheitä ja ääntäminen menee välillä vähän sinne päin. Ja välillä saa nauraa päänsä irti, kun ei tajunnut yhtään mitään mitä just sanoi. Mutta, ehkä suurin muutos on että mä puhun englantia. Sitä puhuu englantia ainakin melkein yhtä luonnollisesti kuin suomea. Multa on pari kertaa kysytty puhutaanko suomessa äidinkielenä englantia. Lol no ei, mutta kiitti! Anyway tänne tullessa opin yllättävän nopeasti unohtamaan epätäydellisen englantini ja ymmärtämään että 1) Minun kielitaitoni amerikkalaisten silmin on aivan huikea (ja myös aivan järjettömän hyvän englannin kielen taidon lisäksi osaan myös muita kieliä!) 2) MITÄ VÄLIÄ!? Eihän kukaan puhu omaa äidinkieltäkään täydellisesti, joten miksi minun pitäis puhua kieltä, jota käytin ainoastaan koulussa muutaman kerran viikossa oppitunnilla, virheettömästi? Ja näin rehellisesti sanottuna meidän suomalaisten huonokin kielitaito on maailmalla hyvää. Mä vielä pari kuukautta sitten mietin, että onko mun englanti nyt niiiiiin kauheesti parantunut? Mutta nyt kun miettii, niin kyllä se varmaan on. Jos mut heitettäis lukion enkun tunnille nyt niin ei kyllä pahemmin haittais mennä sinne höpöttelemään. Eikä haittais vaikka en tietäis kaikkia vastauksiakaan. Okei mä en tietäis kaikkia vastauksia... :D Mene ja tiedä, että onks tää sitten jotain henkista kasvua ja itsevarmuutta...

Välillä mä pysähdyn ajattelemaan miten hazardia mun elämä oikeen on. Että mä ihan oikeasti olen täällä. Että mä ihan oikeasti alotin elämän kokonaan alusta, kaiken. Crazy right?! Näin rehellisesti sanottuna on aika ylpee ittestäni. Luulen, ettei kukaan, edes minä itse, olis uskonut tähän ennen kun oikeesti sitten alotin mun au pair taipaleen. Mutta muiden lisäksi yllätin myös itseni! Uskon, että mun paikka on just nyt just täällä. Sitten joskus kun suomeen palaan voin hyvillä mielin aloittaa opiskelut (kun eka keksis mitä) ja vähän asettua aloilleen, ainakin hetkeks. Mutta nyt mun on hyvä olla täällä. 

Tähän menessä oon ollut täällä 160 päivää. Oon nähnyt Washington DC:tä ja seikkaillut NYC:ssä. Oon käynyt Marylandin lisäksi Vriginiassa, Pennsylvaniassa sekä New Yorkin osavaltiossa. Yleisen hengailun lisäksi oon laskenut koskea (kuulostaapa tyhmältä; white water rafting), kokenut jenkki halloweenin myös huvipuiston fright festeilla, höpötellyt tuntemattomille, "opiskellut" amerikkalaisessa yliopistossa, käynyt konsertissa nähden 15 artistia/bändiä samalla kertaa ja tuhlannut ihan liikaa rahaa ruokaan sekä kohta koen spring breaking Cancunissa. Toivon, että olisin herännyt vähän aikaisemmin tekemään enemmän mutta hei onhan mulla vielä ainakin elokuuhun asti aikaa, jos ei pitempään. Se päätös pitäis tehdä pian, mutta saa nähdä. Kaiken kaikkiaan, toistaiseksi au pairius muuten on mun paras päätös ikinä.