Never listen to the voices telling us how to live this life

Huh, tänään oli rankka päivä. Aamulla herätessä oli jo valmiiksi vähän väsyny/heikko kuollut olo, mutta se ei tietenkään ollut ainut asia, joka potki päähän tänään. Alotin tänään Stinen kanssa englannin kielen kurssin läheisessä Towson Universityssä. Kurssi on suunnattu au paireille/vaihto-oppilaille ja kaikille jotka eivät puhu englantia äidinkielenään. Aika helppohan se on, lähinnä keskustellaan jenkkikulttuurista yms. Mutta oli tosi kiva tavata muita au paireja/nannyja, koska kaikki paitsi yksi ovat eri järjestön kautta tulleita, joten en heitä etukäteen tuntenut! Meitä on huimat 12, mutta melkein kaikki asuu ihan tässä lähellä, joten jee jotain kivaa tässäkin päivässä! No jokatapauksessa, myöhästyttiin tunnilta sellaiset kauniit 30 minuuttia, koska ekaksi ei löydetty parkkipaikkaa ja seuraavaksi ei löydetty rakennusta, jossa tunti pidettiin. Se kampus on ISO ja ohjekyltit ei niin hyvät, joten puolustaudun sillä. Kun kysyttiin neuvoa, ohjeita tuli ristiin raastiin, mutta lopulta vähän ärsyyntyneenä ja itku kurkussa löydettiin oikeaan luokkaan. Tunnilla oli kuitenkin kivaa, mutta sen jälkeen vielä piti mennä eri rakennukseen maksamaan kurssimaksu ja täyttämään ilmottautumispaperi JA sen jälkeen vielä kolmanteen rakennukseen hakemaan opiskelija ID.

Nyt ehkä teen kamalan virheen, kun paljastan etten oikeasti ole noin ruskea...

Kellohan oli kaiken tämän jälkeen sen verran, että oli kiire käydä ostamassa lounasta ja tulla kotiin ennen lasten hakemista koulusta. Siitähän se riemu repeskin. Jack ja Mimi tönivät ja ärsyttivät toisiaan koko matkan kotiin ja pienin tietenkin perässä. Kotiin kun päästiin Mimi lähtikin heti piano tunnille ja jalkapalloon ja jäin poikien kanssa kaksisteen hetkeksi ennen kuin isoisä tuli hakemaan heidät jonnekkin. J käyttäytyi koko päivän ihan kamalasti, ei halunnut tehdä mitään, huusi ja siinä vaiheessa kun ei löytänyt pesäpallohanskaa raivarit muuttui itkupotkuraivareiksi. J on onneksi siitä "helppo", että huonolla päällä vetäytyy lähinnä omiin oloihinsa, mutta silloin kun jotain pitäisi tehdä ei hommasta tuu yhtään mitään. Luojan kiitos en ollut koko päivää töissä vaan välissä oli muutaman tunnin tauko. Jokatapauksessa illalla sama meininki tavallaan jatkui, ja kun vanhemmat tulivat kotiin vanhempainillasta about juoksin ylös omaan huoneeseen. Ei tässä kuolemassa olla, mutta tänään vaan oli tälläinen päivä. Kaikki vähän pielessä, mutta minkäs sille voi. Onneksi on tiedossa ihan SUPER viikonloppu, NIMITTÄIN training school kuomaseni Päivi DC:stä tulee minun luokse vierailemaan. Oih ihanaa saa puhua suomea, olla ihan tyhmä oma itsensä ja heittää huonoa suomalaista sarkastista läppää <3<3<3<3 Ja ettei liian helpoksi menisi tämäkään homma, hostperheen kaveripeheen tanskaliainen au pair  Philadelphiasta tulee tänne myös perjantaina viikonlopuksi. Onneksi hostvanhemmat on niin chillejä, että ovat varmaan enemmään innoissan kuin meikäläinen, että mun luokse tulee kavereita ja oikeesti on jotain ohjelmaa.... XD Baltimoressa on myös nyt viikonloppuna joku 200th anniversary celebration. Edelleenkään en ole ihan varma mitä juhlitaan, mutta joka tapauksessa täällä on silloin paljon kaikkea ohjelmaaa ja tapahtumaa! IIIIK, ootan ihan näääääääääääin paljon viikonloppua. Nyt on pakko mennä nukkumaan, toivottavasti huominen on paljon parempi! ;)


PS. Mun uus kaikkien aikojen lempibiisi evörrr

Tickle Monster

Heipä hei toverit! Yritin jo eilen postata mutta en saanut kuvia jostain syystä lisättyä joten se homma lässähti sitten siihen. Mutta mitä mulle kuuluu? Hyvää kuuluu sanon minä! Täällä on tosi lämmin (hehheh, terkkuja suomeen vaan) reilut 30 astetta nyt parina viime päivinä ja huikan kostea ilma tuo vielä oman lisänsä. Mutta ainakin oon saanu vähän väriä pintaan! ;) Syyskuu pitäisi olla vielä lämmin ja sitten rupeaa viilenemään, MUHAHA.

Ajattelin lisätä muutaman laadukkaan Iphone kuvan mun kuluneesta viikosta. Oon vähän huono ottamaan kuvia koska enhän halua näyttää turistilta, joten en jokaisesta asiasta räpsi kuvia enkä varsinkaan jaksa raahata järkäriä mukaan joka paikkaan. Enkä muutenkaan ole tehnyt mitään sen kummempaa täällä eli ei kauheasti ole mitään mistä kuvia ottaa. 

 Sunnuntaina olin tanskalaisen aupairin Stinen kanssa State Fairissa. Se oli tavallaan sellainen markkina/tivoli tapahtuma about 15minuutin ajomatkan päässä. Oli kiva tehdä jotain muuta jossain muualla! Oli kyllä ihan mega kuuma, ettei ihan ikuisuuksia jaksanut siellä olla. Kuvat on otettu "maailmanpyörästä"mutta tivoli alue näyttikin aika tylsältä yläilmoista, ehh... XD

 Mun terveelliset lounaskuvat,olkaa hyvät! Tuun olemaan niin pallon muotoinen kun olla ja voi vuoden lopuksi. Voisin vaikka elää Reese'seillä. Oon saanut käännytettyä jo muutaman suomitytökin Reese's riippuvaisiksi, heheeheeee. 

Noei. Kyllä mä syön ihan ruokaakin täällä. Hostdadin tekemä homemade mac&cheese on sikke hyvää! Oon joskus maistanut sitä valmistavaraa, ja ei ollut hyvää. Mutta nää tekee sitä aina itse on iiiiiihan eri maailmasta kuin valmis mac&cheese.

1. Joskus viimeviikolla oltiin katsomassa paikallisen Loyola University Marylandin tyttöjen fudispeliä. Siis ihan jalkapallojalkapallo peliä. Oon tähän mennessä nähnyt pelkästään normi jalkapalloa ja tässä perheessäkin Henry ja Mimi pelaa sitä. Tosin NFL kausi alkaakin vasta nyt (kaiiii?), joten enköhän footballia näe ihan tarpeeksi.

2. Nyt viikonloppuna vanhimmalla muksulla Jackilla oli baseball turnaus ja joukkue pääsikin finaaliin! Eilen menin siis mukaan ihan omasta tahdostani ja voipojat kun oli kuuma! Siellä kentän reunalla seistiin ja kannustettiin melkein 6tuntia, vaikka ei oltukkaan ihan koko aikaa siellä. Otsikko tulee siitä kun nuorimmainen RAKASTAA leikkiä Tickle Monsteria, eli siis kutitusleikkiä eli siis jahtaan Henryä ja hänen muita kamujaan ja yritän saada kiinni että voin kutittaa heitä. Valitettavasti Tickle Monster väsyi hyvin nopeasti ja joutui pitämään pitkiä taukoja.. :D

 Eilen oli myös Labor Day, toisinsanoen vapaapäivä vanhemmille, lapsille ja meikäläiselle. Mutta tänään taas normaali työ/koulupäivä ja tunnin päästä lähden hakemaan lapsia koulusta. Innolla ootan kotitehtävä episodia, nimittäin ekalla kouluviikolla kukaan ei saanut ollenkaan läksyjä. Lapset käyttäytyy kyllä hyvin, mutta viimeviikko oli aika nopeatempoinen ja muksut väsyneitä joten riehumista riitti. Vanhemmatkin myönsivät, että viime viikko oli ihan crazy. Nyt tahti vähän rauhottuu. 

Mutta nyt menen vielä hetkeksi nauttimaan auringosta ennen muksujen pick upia! :)

First days

VOI HERRANJUMALA KUN VÄSYTTÄÄ. En tiedä mitä ihmeen energiapillereitä muksut oikeen syö, mutta jostain sitä energiaa tuntuu ilmestyvän aina lisää ja lisää.... Nimimerkillä asun kirjaimellisesti  hyppivien, juoksevien ja kiljuvien Duracellpupujen kanssa. Tänään varsinkin meno oli AIVAN seko. Onneksi Anni (entinen au pair) on ollut nyt pari päivää mun kanssa täällä mutta huomenna sekin apu matkustaa takaisin suomeen...

Näitä mun taiteellisia kotikatukuvia.

Noei. Lapset osaa käyttäytyä tosi hyvin ja tietää kyllä rajansa mutta täytyyhän niitäkin välillä koetella. Tiedättekö minkälaiseksi lapset muuttuu kun ovat "sokerihumalassa"? Jotenkin kummallisesti nyt tiistaina ja tänään koulun jälkeen taloon on juossut KOLME sellaiselta vaikuttavaa muksua. En tiedä mistä lähtien koulun jälkeen on energiaa riehua? Eh, sormet ristiin, että meno vähän rauhottuu :D

Mutta ehkä hiukan liian energisistä lapsista huolimatta kaikki on tosi hyvin ja perhe mahtava! Tykkään alueesta paljon ja varsinkin kun lähimpään kauppaan, Starbucksiin ja koululle voi kävellä. Kauheesti en oo vielä ehtinyt kierrellä mutta onhan tässä aikaa! ;) Parin minuutin matkan päässä on tanskalainen au pair Stine ja nähään varmaan joka päivä koska muksut käy samaa koulua. Kyllä tästä pikkuhiljaa sosiaalistutaan! 

Mitäs muuta? Shoppailemaan haluisin ja pian. Mulla ei oo mitään vaatteita.

Tällänen kaveri. Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin ton ikkunassa. Sen ulkopuolella siis. Hyi. Tähän on hyvä lopettaa. 

"Kotona"

Täällä sitä nyt ollaan, kotona! Hah, tuntuu vielä vähän vieraalta sanoa tätä paikka kodiksi but I'm getting there... Tykkään kyllä ihan hirmuisesti tästä talosta, mun huoneesta, asuinalueesta ja tietenkin tästä perheestä. Nyt vielä kuitenkin ekaksi muutamat kuvat ja hehkutukset NYC:in vierailusta.

RAKASTIN NYCiä. Siis yksinkertaisesti vaan rakastin. Tai rakastan edelleen. En etukäteen oikein tiennyt miten suhtautuisin ko. kaupunkiin, koska hei haloo sitä ei pahemmin voi verrata mihinkään muuhun paikkaan. Mutta samantien tunsin oloni mukavaksi ja halusin hirveästi päästä tutkimaan mitä kaikkea siellä on! Olin varautunut siihen, että tuntisin oloni turvattomaksi yms muuta tyhmää mutta höpöhöpö. Aika siistiä, että mulla on mahdollisuus mennä New Yorkiin vaikka kuinka monta kertaa tän vuoden aikana. Aika tosi siistiä.

Laitan tähän samaan syssyyn vielä muutaman kuvan mun siististä huoneesta (purin tavarat vasta tänään, joten oon vielä vähän vaiheessa), mutta itse perheeseen saapumisesta ja ekoista päivistä kirjoitan ehkä huomenna.

Training school!

Hello my frieeeends! Elossa ollaan! Aika megasuper väsynyt Pinja täällä hei, mutta minkäs teet. Tosiaan ollaan tällä hetkellä Training schoolilla about tunnin ajomatkan päässä NYC:stä. Täällä koululla ollaan nyt tiistai ja keskiviikko "opiskeltu" elämän tärkeitä asioita kuten kuinka pestä kädet oikein, NEVER SHAKE A BABY, turvavyön laittaminen kun ajat autoa ymsymsyms. Ehkä noin 90% asioista on meikäläiselle aika itsestäänselvää mutta ehkä jollekkin toiselle ei. Silti on melko uuvuttavaa katsoa 20 minuutin opetusvideota käsienpesusta...

 Tää on joku Mansion tässä alueella, ihan vasemmassa reunassa puoliksi näkyy ruokala.

Rakennus, jossa nukutaan ja on tunnit. Oikeasti 8654567 isompi, mutta en nyt löydä kuvaa, jossa olisi koko hökötys.

Meri, ja luontokuvaaja Pinjan vangitsema kaunis auringonlasku.

Itse koulu on aika creepy aka ei mikään lomahotelli. Ihan kaunis ulkoapäin katsottuna mutta oikeastaan aika ränsistynyt. Sisältä ihan vaan yksinkertaisesti creepy. Ja vähän ällö. Mutta edelleen no can do.

Eikun löysimpäs päärakennuksesta kuvan! Tadaa!

Muuten on mennyt kyllä tosi hyvin, vaikka jet lag painaakin päälle. Ja koulua on koko päivän muutamalla tauolla. Tänään 8-21. Voin sanoa, että aika väsynyttä huonoa suomiläppää on kyllä lentänyt muiden suomitytsyjen kanssa. Englantia ymmärän aika täydellisesti, puhuminen sujuu vähän sinnepäin mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee.

Huomenna aamulla ja aamupäivällä American Red Cross koulutusta ja sen jälkeen bussit suuntaa kohti New York Cityä! Jeij! Ja perjantaina heti aamulla pakataan kaikki tavarat busseihin ja suunnataan kohti host perheitä! Onneksi ollaan Päivin kanssa samassa bussissa niin voidaan olla epäsosiaaliset suomalaiset vielä hetken. Heheee xd

IIK PANIIKKI

Eihän tästä hommasta tuu yhtään mitään. Vaatteet pitkin poikin lattialla, ei mitään hajua mitä pitää ottaa mukaan vaatteiden lisäksi, mitä vaatteita pidän training schoolilla (täähän on siis se kaikista vaikein päätös...) ja ihan jäätävä paniikki päällä. Aika monelle vikat halaukset vuoteen on jo annettu ja nenäliina paketti avattu. AHDISTAAAAA. Toivottavasti rauhotun josssain vaiheessa ettei mene liikaa aikaa masistelussa. Huh. Mihin oon pääni oikeen pistäny? Pari kertaa oon miettiny, että onko tää oikea ratkaisu. Mutta sitten pakotan itseni ajattelemaan perimmäisiä syitä miksi tämän teen. Jos nyt jäisin tänne, elämä tulisi olemaan tosi tylsää. Jumittuisin samaan kaavaan luultavasti loppuelämäkseni. Tämä mennyt vuosi on muutenkin ollut melko rankka monella elämän osa-alueella ja odotan innolla että saan karistaa vihdoin ne asiat pois mielestäni.

Tää kuva on siis otettu eilen, ja voin sanoa että nyt huone näyttää kahta kauhemmalta.......... Mutta vaikka mun matkalukku onkin aika pieni, niin silti sinne mahtuu kaikki tosi hyvin! Joten päätettiin etten osta nyt uutta matkalukkua.

Todella laadukas äsken otettu webkamerakuva. Pointtina siis edelleen pakkausoperaation typeryys. Jenna tuu jo auttamaan mua!!!!!!! (jenna on se järjestelmällisempi puoli meistä)

Voi olla, että vikaa kertaa kirjotan tänne suomen puolelta! Jokatapauksessa, see you later alligators!

Don't wanna work, work, work I wanna make money while I sleep

Mulla on koko ajan ihan megasuper kiire. Enkä silti oo saanu mitään aikaseksi XD No okei olin lintsillä, Helsingissä syömässä (parikin kertaa) ja sightseenaamassa (Jennan espanjalainen vaihtokaveri on nyt suomessa), Kaivolla, mökillä ja no töissä (buu). OO oo ja viisumihaastattelussa! Ja ostin läppärin. Ja tää kaikki on tapahtunut viikon sisään, tietenkin. Miten voi aina olla, että kaikki kuukauden tapahtumat pakkautuu yhdelle viikolle??

Btw, 12 pävää, alle kaksi viikoa... Hei wow hä?!? En edelleenkään tajua mitä on tapahtumassa. Tää mun aivotoiminta ei selvästikkään ole kauhean nopeaa. Okei lähinnä oon ihan paniikissa, kun en tiedä mistä metsästän lisää tunteja vuorokauteen. Aivan todella huono idea olla töissä loppuun asti.

Viisumihaastis meni hyvin! Englantia puhuva täti vikalla luukulla kysyi vaan miksi olen lähdössä ja kerro lastenoitokokemuksestasi. Sitten hän totesi, että viisumi on hyväksytty ja se tulee postissa. Done! Itse haastattelu ei mua sinänsä jännittänyt, vaan olin tietenkin ihan varma ettei viisumia hyväksytä. Onneksi sentään tiesin missä ko. paikka on niin ei tarvinnu sitä panikoida. Nyt vaan kaikki paikat ristiin, että viisumi tulee ennen 18.8. Kind of pakko.

First things first; selfie.

 Kuten huomaatte olen syönyt erittäin terveellisesti salaattia, hehheh. Noi mansikkamargaritat lasketaan myös terveellisiksi, koska niissä on mansikkaa. 

Lintsipäiväksi valittiin tietenkin juuri se päivä, jolle luvattiin joku superukkonen. No onneksi sitä kesti vain hetken ja oli niin kivaa kun ei ollut jonoja melkein missään "huonon" sään takia. Muhaha

Siis lintsillä on ehkä maaailman söpöimmät ja ihanimmat vessat!!!!!!! Kuvan vessassa tunsin olevani Alice in Wonderland ja Nea tais hävetä taas silmät päästään kun hypin ja kiljuin haluavani samanlaisen vessan kotiin.

Tykkään Helsingistä niin kovin paljon. Erityisesti kesällä. Oi, kesähelsinkiä tulee ikävä.