LENTOTIEDOT

Jeejeejeejee! Kauan odotetut lentotiedot tuli eilen! Tiistaina saatiin lista kaikista lähtevistä ja meitä suomalaisia onkin yhteensä kuusi (kaksi tiesinkin jo etukäteen)! Aika iso porukka, sanon minä. Mutta se on vain hyvä asia :) Ollaan jo puhuttu tyttöjen kanssa ja on niiiiin kiva että on näinkin monta ihmistä joiden kanssa voi panikoida yhdessä!

Vähän tuli yllätyksenä noi lennot, nimittäin olin aika varma, että lennetään tyyliin pariisin tai lontoon kautta ja lento lähtisi tietenkin silloin aamulla. Mutta ei kyllä haittaa, mielenkiinnolla odotan reykjavikia! Okeiokei, siellä päässä on aiiika tiukka aikataulu mutta silti voin sanoa käyneeni islannissa! Hehhheh...  

Nyt tulee syvällisiä ajatuksia

Mulla on aika tosi sekaset fiilikset lähdöstä. Alle kuukaus enään, 28 päivää! Viime viikolla iski tosi kovaa, että ihan tosi oon oikeesti lähdössä. Eilen vielä enemmän, kun noi lentotiedot tuli. On vähän hassu fiilis. Tai hankala sanoa, kun en kuitenkaan ole ollut samanlaisessa tilanteessa aikaisemmin, niin en tiedä minkäläiset fiilikset "kuuluisi" olla. Sekalaiset varmaan, tai ainakin sellaiset mulla on. Oon onnellinen sitä, että pääsen tavallaan aloittamaan "uuden" elämän, aloittamaan puhtaalta pöydältä. En sinänsä halua pois suomesta, ei rakastan suomea. Valitettavasti uudet kokemukset, itsensä löytäminen ja kaikki muut kornit lausahdukset eivät toteudu jos jatkaa elämäänsä samaan malliin. Kyllä, tuun ikävöimään suomea ja kaikkea täällä, mutta olen valmis kuitenkin kokeilemaan jotain muuta :)

Mua ei pelota hostperheeseen meneminen. Sunnuntaina skypetettiin taas, ja edelleen oon sitä mieltä, että perhe on mulle just täydellinen. Eivät ole turhan pikkutarkkoja, mutta järkeviä ja ymmärtäväisiä. Perheeseen menemistä odotan oikeasti tosi paljon! Enemmänkin jännittää/pelottaa lähteminen. Ei sinne meneminen vaan täältä lähteminen. Tajuaako kukaan? Selvästi omaan loistavat selitystaidot XD

Nyt loppu syvälliset mietteet ja yritän keskittyä tuliaisten löytämiseen! Blaah, voisko 18.8 tulla jo nyt heti?!?

To Do

Ihan näin aluksi puolustaudun, että mulla on kyllä kaikki hanskassa ja hanska kädessä vaikkei ihan siltä näytäkkään. Ton viisumin kanssa oli vähän ongelmia, kun en saanut vahvistusviestiä maksusta, joten en päässyt varaamaan aikaa. En tiedä oliko maksu mennyt läpi vai minne sen olivat kadottaneet, mutta lähetin sitten screenshotin maksutositteesta todistaakseni maksun ja sain varattua ajan (aikataulusta melkoisesti jäljessä). No jokatapauksessa nyt haastattelu on kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten ihan lähtöön saakka saa viisumia stressata. Kiva. Ainiin ja viisumista vielä sen verran että s-postiin tuli joku address label... MIKÄ SE ON? En löydä missään mainintaa siitä ja ärsyttää kun koko ajan joku asia on epäselvä. Mur.

- Viisumiaika varattu

- Rikosrekisteriote

- Ajokorttikopio

- Kopio toisen asteen päättötodistuksesta

- Lääkärintodistus (perjantaina lääkäri, joten puoliksi done)

- Kansainvälinen ajokortti (tilaan vasta vähän myöhemmin, koska sitä ei CC:lle tarvitse lähettää)
-Hammaslääkäri

- Tuliaiset

- Autokoulun kakkosvaihe

- Ja kaikki tärkeimmät kuten huoneen ja vaatekaapin totaallinen tyhjennys ja siivous (menee muuten hetki jos toinenkin), alustavan pakkauksen ja laukkuasioiden ajatteleminen, kaiken turhan "pakko ottaa suomesta mukaan" hamstraaminen ja kaiken sen muistaminen minkä olen jo unohtanut.

Pikkuhiljaa rupean tajuumaan mitä olenkaa tekemässä. 33 päivää ja alan rakentamaan uutta elämää, hei haloo oonko ihan hullu?!? Kuten asiaan kuuluu, tunteet heittelee milloin minnekkin. Ehkä eniten ahdistaa kaikki lähtövalmistelut. En ole kovinkaan järjestelmällinen ihminen, joten ehkä pakotan jonkun muun ajattelemaan mun puolesta? Heh, innolla odotan tulevaa vuotta t. neiti avuton... Oon myös saanu päähäni, että mitä jos mulla ei ookkaan kavereita siellä? Jos kukaan ei tykkääkkään musta? Koska ilman oman ikästä seuraa en koko vuotta tuu pärjäämään. En ehkä sais manata itteäni näin etukäteen mutta väkisikin mun pessimisti puoleni pääsee välillä valloilleen. No anyway, nyt tälläisia ajatuksia, seuraavalla kerralla toivottavasti vähän iloisempia :))

Neljä tuntia vielä jäljellä ja voin kaatua sänkyyn ja kuolla.

48 päivää, 1 kuukautta, 2 viikkoa, 3 päivää

No eihän se viisumihakemus mikään megamonsteri ollutkaan! Kyllä, monsteri muttei megamonsteri. Tuohon oli kyllä hyvät ohjeet, joten se helpotti huomattavasti! Muutamassa kohdassa jouduin vähän arvailemaan ja rukoilen, että ne on ihan ok... Hankalinta ehkä koko homassa on, kun ohjeita löytyy joka paikasta ja kaikissa on selitetty vähän erilailla kyseinen asia. Välillä saatoin EHKÄ miettiä, että miten tuun pärjäämään vuoden yksin jenkeissä, kun en meinaa selviytyä yhden typerän viisumihakemuksen tekemisestä repimättä hiuksia päästä. Mutta vielä hiuksia on päässä, joten selvisin kunnialla! (tai toivotaan niin....)

 ENIVEI. Juhannuksena olin mökillä:

Ja heti juhannuksen jälkeen Jennan, Nean ja Lorenan kanssa Jennan mökillä:

Ja siihen loppu edustavat kuvat siltä reissulta...

Olen myös lukenut asiaan kuuluvan kirjan (ja ottanut sinä yhtenä ihanana päivänä AURINKOA):

Ja käynyt lenkillä (voi kyllä, pinja "vihaanlenkkeilyä" heikkinen...):

Ja nyt alko taas työt... Huoh 48 päivää ennen kuin aloitan uuden luvun elämäsäni. Jännitävää.

I love this life but it only lasts a minute

Whuhuuu! Tällä viikolla tuli postissa Cultural Carelta niitä papereita ja lehtisiä vai mitä nyt ikinä onkaan... Sain siis vähän selvyyttä noihin viisumijuttuihin, ehkä toivottavasti XD Nyt pitäisi vaan se hakemus väsätä, ehkä huomenna? Lähen mökille huomenna mutta voisin olla ahkera ja hoitaa sen ennenkuin lähetään. Sounds like a plan? Oon vähän jänistellyt ton viisumiasian kanssa, tai pelkään, että onnistun sen munaamaan jotenkin. En kyllä yhtään ihmettele jos niin kävisi. Näin pihalla olen viimeksi ollut varmaan matikan ylppäreissä.

Haluaisin muuten tehdä postauksen, jossa kertoisin itsestäni enemmän, mutta en tiedä minkäläisen. Ideoita? Ajattelin eka tehdä sellaisen andthatswhoiam(mitä niitä nyt ikinä onkaan)-kuvien avulla, mutta kröhöm se osottautuikin hankalaksi... Löysin mm. tälläisen:

Joo, pahoittelut, unohdin nimittäin kertoa että olen yksisarvinen... Mitääääää?!?

Joten se siitä sitten, ainakaan minun pienet hermoni eivät jaksa noita kuvia selata kun seassa on mitä ihmeellisempiä asioita. No tässä on ainakin muutama kuva menneeltä viikolta!

 Käytiin Jennan kanssa Vanhalla vihdoin syömässä Magnumilla jäätelöt! Namnamanam! Mun jätskin toppingit oli minivaahtokarkki-poppari-pistaasi :))))))))))))))))))))

 Ja lauantaina oltiin Jennan kanssa vähän bailaamassa... Tuloksena kotiin aamukuudelta ja hyvin mielenkiintoinen olo herätessä. Saatoin kirota itseni alimpaan helvettiin muutamaan otteeseen sunnuntaina. 

Nyt oli aivan todella turha postaus, mutta parempi kuin ei mitään? Eikö? Ja hei, hyvää juhannusta!! Toivottavasti edes se lumi pysyisi kaukana Suomesta, mieluiten kuitenkin tilaisin +25 ja täysi aurinko. Kiitos :)

Hei.

Kuinka aikaansaamaton yksi ihminen voi olla? Mäpäs kerron. Hyvin saamaton, ja kaiken huipuksi myös laiska. Terveisin "en ole tehnyt mitään mitä pitäisi tehdä". Viikko on kulunut final matchista ja jos ette ole ymmärtänyt vielä niin en ole tehnyt lähdön mahdollistamiseksi mitään. Tosin kyllä odottelen postiin jotain papereita, kai? Olen hiukan pihalla. Ohjeita on tullut joka tuutista ja hämmentynyt blondi tässä tyhmänä hei. Voisin huomenna ihan ajalla hoitaa selvitellä asioita. Joo, huomenna on asioiden selvittämis päivä. Huomenna on siis hyvä päivä.

(Tähän väliin tulis kuva, mutta mulla nyt ei ihan oikeasti ole kuvia...)

Tajusin äsken, etten ole kai vielä oikein tajunnut, että lähden. En ole laksenut päiviä, en ole miettinyt tuliaisia, enkä varsinkaan hoitanut niitä pakollisia asioita. Läksiäisistä mulla on sentään selvä visio: megaluokan bileet. Sellaset vaatimattomat project x-kemut. Kyllä, asiat tärkeysjärjestykseen. No ehkä se todellisuus iskee jossain vaiheessa? Haluan vain elää täysillä tämän kesän, enkä välitä mistään muusta. Olen jopa ristinyt tämän kesän YOLO-kesäksi.  Joojoo, naurakaa vain, mutta eikö you only live once ole aika hyvä sanonta? Niimpä. Ja sitä paitsi olen päättänyt, etten välitä vaikka välillä olisinkin vähän nolo. Ja voin sanoa, että edellämainitut ovat aika isoja sanoja meikäläisen suusta. Hehe, olen aika onnelinen nyt. Vaikka tekemättömiä asioita on miljoonasata, olen silti aika onnellinen :)

Nyt on nälkä, pakko syödä.

Okei, tää vähän nauratti...

Paljon ihania juttuja!

Tämän hetken kesänhyvänolon biisi. Laittakaa ihmeessä soimaan, ja älkää sulkeko vaikkette pitäisikään. Kuunnelkaa vaikka sanoja, ne on oikeastaan aika sopivat kesänhyvänolon biisiin.

Oiiiiiiii, nyt monta hyvää uutista! Ensimmäiseksi OLEN YLIOPPILAS! Aplodeja hyvä yleisö, kiitoskiitos. Tilanne kun lakit laitettiin päähän oli jotenkin niin vapauttava. Olen oikeasti vapaa. En siis tarkoita, että koulu olisi mikään vankila koskaan mulle ollut mutta ehkä enemmänkin se opiskelu. En ole enään hetkeen velvollinen tekemään yhtään mitään. Ah, parasta. Voin sanoa, että kesäloma ei varmaan koskaan ole tuntunut näin hyvältä. YO- jatkoilta mulla ei sitten taida olla yhtään kuvaa, mutta kröhöm ehkä se sallittakoon... Oli kyllä mahti kesän aloitus kun puoli kuudelta aamulla tallustelin bussipysäkiltä kotiin auringon noustessa. Tai en kyllä tiedä nousiko aurinko tuolloin ollenkaan, mutta ymmärsitte pointtini.

Sunnuntaina tapahtui toinen ihana juttu, ihana PITKÄÄN odotettu juttu. Muhaha luulette nyt varmaan, että sain perheen mutta ei.... Vaan sunnuntaina oli MILEY CYRUKSEN keikka!!!!!!!!!!!!! En voi sanoin, tai yhtään milläänlailla, kuvailla miten onnellinen ja innoissani olin. Olin niin onnellinen etten edes pystynyt itkemään onnesta. Voi kyllä, yksi sekopää megasuperiso Miley fani täällä hei. Miley Cyrus ever since Hannah Montana. Keikka oli kyllä kaikkea sitä mitä odotin ja enemmänkin. Luulin, että joutuisin välillä peittämään silmät, noh vähän rohkeiden jutujen takia, mutta hei hallelujah voin sanoa että lehdistä kun lukee noita juttuja niin ne antaa kyllä erilaisen kuvan. Oli paljon enemmän lahjakasta laulua ja hienoa showta kuin pyllyn heiluttelua. Okei oli sitäkin, mutta I am fine with that. Ihailen Mileyssä sitä kuinka hän ei välitä muiden mielipiteistä ja rohkaisee kaikkia olemaan oma itsensä ja tekemään mitä haluaa. Toki en itse tekisi kaikkea perässä mitä hän tekee, mutta olemmekin eri ihmisiä.  

Lainaus We can't stopista, voitte vaan kuvitella millasissa meiningeissä mun kesä menee:

It’s our party we can do what we want to

It’s our house we can love who we want to

It’s our song we can sing if we want to

It’s my mouth I can say what I want to

And we can’t stop

And we won’t stop

Ja nyt kolmas hyvä juttu. TADAAA! Meitsi lähtee Baltimoreen elokuussa! Tämä ihana perhe on ensimmäinen ja myös se final matchini! Oioioioioioi miten iloinen olenkaan! Silloin heti kun avasin heidän hakemuksensa ekaa kertaa, mulla oli sellainen fiilis, että tämä perhe vaikuttaa just sopivalta mulle. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että lähtövalmistelut voi aloittaa! IIIK! Ja heiheihei! Jos siellä on joku joka on lähdössä trainingschoolille 18.8, let me know! Tai muutenkin on tulossa (tai on jo)  Marylandiin (tai lähelle) niin oi kertokaa ihmeessä mulle! Hih, hyvää kesän alkua teille :)

IIK, se eka match

No okei, tavallaan toka mutta se eka ehti poistua ennen kun ehdin edes tutkimaan tarkemmin heitä. Joten se siitä. Tämä toinen perhe asuu siis Baltimoressa, ilmeisesti melko varakkaalla ja turvallisella asuinalueella. Heillä on tosi laaja hakemus, paljon enemmän mihin olin varautunut! Lapset 5,8 ja 10, perhe aktiivinen ja terveellinen elämätapa. Jes, täydellistä! Toki on muutamia kysymyksiä heille jne, mutta ainakin tuon hakemuksen perusteella kuulostavat tosi mukavilta :) Olen kyllä aika skeptinen sen suhteen että jo heti aluksi tärppäisi perheen suhteen.. No sen näkee sitten!

//EDIT//
Nojuuu. Jäi vähän kesken tuo ylempi kirjoitus.. Torstain tapahtumia siis nuo, mutta oon ollu ihan superkiireinen, joten enpä ehtinyt julkaista. Paljon on tapahtunut!
Olen viestitellyt perheen äidin kanssa mutta perhe lähti lake houselleen viikonlopuksi, joten eivät voineet skypetellä. Kuitenkin heidän nykyinen au pairinsa jäi kotiin ja eilen sitten skypetin hänen kanssaan. Ja arvatkaa mistäs maasta hän on kotoisin? Voi kyllä, suomesta!! Vähän pehmeämpi lasku siis tähän skypettelyyn.
Perhe vaikuttaa kyllä ihan unelmalta, en sano täydelliseltä koska "täydellistä perhettä ei ole", mutta jokatapauksessa toivon kovasti että skype-treffit saataisiin aikaan!