To Do

Ihan näin aluksi puolustaudun, että mulla on kyllä kaikki hanskassa ja hanska kädessä vaikkei ihan siltä näytäkkään. Ton viisumin kanssa oli vähän ongelmia, kun en saanut vahvistusviestiä maksusta, joten en päässyt varaamaan aikaa. En tiedä oliko maksu mennyt läpi vai minne sen olivat kadottaneet, mutta lähetin sitten screenshotin maksutositteesta todistaakseni maksun ja sain varattua ajan (aikataulusta melkoisesti jäljessä). No jokatapauksessa nyt haastattelu on kaksi viikkoa ennen lähtöä, joten ihan lähtöön saakka saa viisumia stressata. Kiva. Ainiin ja viisumista vielä sen verran että s-postiin tuli joku address label... MIKÄ SE ON? En löydä missään mainintaa siitä ja ärsyttää kun koko ajan joku asia on epäselvä. Mur.

- Viisumiaika varattu

- Rikosrekisteriote

- Ajokorttikopio

- Kopio toisen asteen päättötodistuksesta

- Lääkärintodistus (perjantaina lääkäri, joten puoliksi done)

- Kansainvälinen ajokortti (tilaan vasta vähän myöhemmin, koska sitä ei CC:lle tarvitse lähettää)
-Hammaslääkäri

- Tuliaiset

- Autokoulun kakkosvaihe

- Ja kaikki tärkeimmät kuten huoneen ja vaatekaapin totaallinen tyhjennys ja siivous (menee muuten hetki jos toinenkin), alustavan pakkauksen ja laukkuasioiden ajatteleminen, kaiken turhan "pakko ottaa suomesta mukaan" hamstraaminen ja kaiken sen muistaminen minkä olen jo unohtanut.

Pikkuhiljaa rupean tajuumaan mitä olenkaa tekemässä. 33 päivää ja alan rakentamaan uutta elämää, hei haloo oonko ihan hullu?!? Kuten asiaan kuuluu, tunteet heittelee milloin minnekkin. Ehkä eniten ahdistaa kaikki lähtövalmistelut. En ole kovinkaan järjestelmällinen ihminen, joten ehkä pakotan jonkun muun ajattelemaan mun puolesta? Heh, innolla odotan tulevaa vuotta t. neiti avuton... Oon myös saanu päähäni, että mitä jos mulla ei ookkaan kavereita siellä? Jos kukaan ei tykkääkkään musta? Koska ilman oman ikästä seuraa en koko vuotta tuu pärjäämään. En ehkä sais manata itteäni näin etukäteen mutta väkisikin mun pessimisti puoleni pääsee välillä valloilleen. No anyway, nyt tälläisia ajatuksia, seuraavalla kerralla toivottavasti vähän iloisempia :))

Neljä tuntia vielä jäljellä ja voin kaatua sänkyyn ja kuolla.