Winter wonderland

Kuten kaikki on varmaan kuullutkin täällä tuli hiukan lunta tossa viimeviikonloppuna. Reilun vuorokauden aikana sitä tulikin ihan enemmän kun tarpeeks eli noin 60 cm,.. Lähinnä koko itärannikko Washington DCstä New Yorkkiin oli suljettu. Ajokielto oli päällä ja mikään paikka ei ollut auki. Ymmärrettävää sinänsä koska kuten sanoin lunta satoi yhteen putkeen perjantai iltapäivästä lauantai iltaan. Vaikka täällä on välineet ja vempeleet niin eihän kaupunki jolla on jo valmiiksi muita ongelmia voi sijoittaaa kamalasti rahaa siihen yhteen lumimyrskyyn joka tulee muutaman vuoden välein. Meidän tie on vähän isompi ja emergency road, joten sitä aurattiin useammin. Pienemmät tiet olikin sitten hyvin koskemattomia ja tänään siellä oli pienet traktorit siirtämässä lunta rekkoihin (?????). Tämä ihme pakkomielteinen lumenpoistamistaktiikka nostaa monta kysymystä mutta niihin ei tarvitse nyt sen kummemmin syventyä. Eniten meitä au paireja (etenkin meitä pohjoismaalaisia) ärsyttää tietenkin se että muksuillahan ei ole ollut koulua koko viikkoon. Lumimyrsky oli launataina ja koko viikkoon ei ole koulua. Hei haloo nyt ihan oikeasti. Voisitte jenkit nyt vähän sisuuntua. Tosin meidän muksut käy kaupungin koulua (ei yksityistä) ja ongelma on siinä että kaikki kaupungin koulut täytyy avata samaan aikaan. Jos yksi koulu joutuu pysymään kiinni niin kaikkien täytyy. Nice. Joten tämä viikko on siis koostunut 10 tuntisista päivistä ja joka päivä koulun sivujen päivittämistä ja sitemmin kiroomista kun koulua ei ole seuraavanakaan päivänä. Kyllä aika moni on ihmetellyt tilanetta koska tiet on sulat jo useemman päivän. Welcome to America my friends. Kaikista eniten ärsyttää miten sekaisin jotkut ihmiset menee esim. kaupat oli aivan tyhjänä leivästä ja vessapaperista...?? Mutta toisaalta sisällä jumissa oltiin koko viikonloppu joten kai stä vessapaperia on hyvä olla?

Tässä siis yksi näistä teistä jota ei ollu aurattu mutta naapuruston lapsiahan se ei haitannut nimittäin toi mäki oli täydellinen pulkkailuun!

Eilen pakotin Henryn ja Mimin kävelemään Starbucksiin koska yksi nimeltämainitsematon au pair ei enään kestänyt olla neljän seinän sisällä jotain sadatta päivää putkeen. 

PS. Mun travel month two weeks suunnitelmat rupee vihdoin selkeytymään mutta niistä sitten vähän myöhemmin. Lupaan kuitenkin että mun au pair taipale tulee päättymään vähintääkin randomisti. 

PPS. Uus au pair Alicia tulee 2 viikon päästä. Tunteet heittelee laidasta laitaan...

America I love you...

...because you have 

• Starbucks. I mean do I even have to explain this...?
  
  

• So many (fast) food places that are actually pretty good. Like Cheesecake Factory (obviously), Panera Bread, Chipotle, Shake Shack etc... You can always find something you like!
  
  

• Self- checkout: the best thing ever! When buying your groceries you don't have to talk to anyone just use the self- checkout. I wish Finland would have these...
  
  
  
  
  
  
  
• Crazy fans! Everybody's so passionate about their favorite sports team and I think it's awesome!
  
  

• The online stores. It's super easy order online. It doesn't matter what it is you will find it and in two days it's delivered on your doorsteps. Especially when it's Black Friday and you don't want to go shopping with the crazy Americans... My wallet might not love this tho.
  
• This: when you're cold, or just lazy, you don't have to hold the gas handle thing (honestly no idea what it's called).

• Families that are crazy enough to have an au pair. Because without them we, au pairs, wouldn't ever experience these silly little things. So thanks host fams <3 

The blogger is acting out so sorry if the pics and text looks a bit weird...

New Years in Florida

Hei vaan! 2016 lähti käytiin ihan kivasti Floridassa uima-altaalla palmujen alla. Olin siis siellä perheen kanssa ja saavuttiin Hollywood Beachille (sijaitsee Miamin ja Ft. Lauderdalen välissä) vasta kymmenen aikaan illalla uuden vuoden aattona. Vuosi vaihtui hotellin parvekkeelta Miamin ilotulituksia katsellen. Sillä hetkellä ei edes haitannut etten ollut missään uuden vuoden bileissä kavereiden ympäröimänä. Ehtiihän tässä vielä ;)

 Aamulla herättiis siis varsin virkeänä huonepalvelun koputukseen ja saatiin nauttia aamupala rauhassa partsilta. Päivä kului uima-altaalla ja rannalla makoillen. Ja lasten kanssa riehumista. Meidän matkaseurueeseen kuului myös host äidin vanhemmat ja molemmat veljet joten ei onneksi tarvinnut yksin muksuja viihdyttää. Mähän en siis ollut töissä mutta tottakai jos perheen kanssa lähtee lomalle niin lasten kanssa tulee vietettyä aikaa. Ja se tulee jo ihan luonnostaan että niiden perään katsoo vaikka ei perjaatteessa tarvisikaan. Eikä siinä mulla oli itseasiassa tosi kivaa ja musta tuntuu että me kaikki tarvittiin lomaa ja sellasta kivaa tekemistä yhdessä. Arki on kuitenkin niin stressaavaa ja lähinnä tuntuu että tapellaan koko ajan jostain.

Lauantaina ehdittiin makoilla rannalla vaan muutaman tunnin nimittäin saatiin mahdollisuus mennä raviradalle seuraamaan kisoja. Hostien kaveri omistaa hevosen joka oli tuolla kisaamassa ja sen takia päästiin sinne mukaan. Noh olipahan kokemus :D Mun harmiksi se oli vaan casual eli ei tarvinnut pukeuta kovin hienosti enkä nähnyt hienoja hattuja... Sieltä sitten paineltiin Ft. Lauderdaleen syömään ja katsomaan Star Wars! Vaikka en mikään suurin SW fani olekkaan niin myönnän elokuvan olevan ihan mukiinmenevä... Reilu 2h meni nopeammin kuin olin kuvitellut enkä nukahtanut tylsyyteen. Peukku sille!

Sunnuntai meni rauhallisesti arskaa ottaessa ja tietenkin ehdin myös nappaamaan flunssan. Onneksi perheellä oli omia menojaan ja päivä sujui altaalla lahnaten. Maanantai iltapäivällä suunnattiin sitten kotia kohti. Lento ei ollut kaikista mukavin, pää kun oli täynnä räkää mutta onneksi vieruskaveri ei kuitenkaan ollut se The Bachelor ohjelman seuraava komistus. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut miniloma flunssasta huolimatta!

PS. Mun päivät au pairin alkaa melkein olla luetut. Oon alkanut siivoamaan mun huonetta koska uusi au pair tulee 3 viikon päästä. En tiedä mitä ajatella taikka miten olla. I'm so confused. Vanhoilla au paireilla, tai samassa tilanteessa olevilla, vinkkejä?

Is it too late to say Sorry?

Voisin selittää hiljaista blogia kertomalla että olen ollut kovin kiireinen ja tärkeysjärjestyksessä blogi ei ole se ensimmäinen. Mutta pohdin asiaa ja totesin että eihän se nyt ihan näin mene. Tää koko syksy on ollut tietyllä tapaa vähän hankala. Tavallaan mikään ei ole vikana mutta tappio eräässä asiassa on täytynyt myöntää. En ole oikein löytänyt uusia oman tyylisiä ihmisiä. Stinen ja Fannyn lähdettyä yritin olla yhteydessä uusiin au paireihin mutta jotenkin tuntui että ainoana pohjoismaalaisena meidän isossa au pair ryhmässä kaikkien latinojen ja saksalaisten keskellä mulle ei vaan löytynyt sitä parasta kaveria sieltä. Mitään draamaa ei siis ole! Mutta kaikki nää uudet tuttavuudet ovat vaan pysyneet tuttuina. Moikataan kun nähdään jne. mutta harvemmin mitään kutsuja kahville keltään tulee. On ollut rankkaa olla se joka on aina kyselemässä jos joku haluisi lähteä ulos. Ei ole helppoa ollut myöntää itselleni että ajoittain olen ollut hiukan yksinäinen. Oon persoonana (lähes) aina positiivinen ja uskon että positiivisella ajattelutavalla pötkii pitkälle. Lähinnä aina lopetan jonkun ankean kiukkutarinan jonkuntyyliseen positiiviseen ajatukseen. Mutta jossain vaiheessa vähän luovutin. Mitä hyötyä on enään yrittää kun lähden kohta kuitenkin kotiin? Miksi mun pitäisi enää yrittää kun olen näköjään ainoa jota kiinostaa? Onneksi mulla on kuitenkin vielä Päivi jota on tullutkin nähtyä lähinnä melkein joka viikonloppu. Toki pikkuhiljaa on alkanut ärsyttämään meidän välimatkan joka on kaiken kaikkiaan noin reilu 2h juna, metro ja automatka laskettuna yhteen. Mutta mikään ei voita ystävää jonka kanssa voi valittaa elämän epäreiluudesta (oikeasti meillä on kaikki hyvin) ja puhua kovaan äneen suomea kenenkään ymmärtämättä mitään (parasta!).

Au pairin hommat alkaa myös käymään vähän tylsäksi. Joulukuun aikoihin aloin tuntemaan että nyt on nää hommat taputeltu. Että alan pikkuhiljaa olemaan valmis palamaan takaisin Suomeen. Tekemään jotain uutta vaikka se jonkin uusi onkin vielä hyvin avoinna. Pohdin ja mietin paljon asioita, vaikka se ei aina siltä vaikutakkaan, mutta olen huomannut että kaipaan paljon melko yksinkertaisia asioita Suomesta. Kaipaan sitä, että voin perjaatteessa elää pelkällä julkisella liikenteellä. Tarvitsen autoa paljon vähemmän kuin täällä mutta toisaalta tulen varmasti kaipaamaan ajamista täällä niin hullulta kuin se kuulostaakin. Kaipaan sitä että voin kävellä yksin pimeässä. Tämä on yksi jenkkien (ja Baltimoren...) huonoista puolista. Monessa paikkaa yksin pimeällä liikkuminen ei todellakaan ole turvallista. Vaikka välillä toki turhautuneena sitä teenkin. Kaipaan sitä että mulla on lähellä ihmisiä joiden kanssa voin tehdä mitä vaan. Kaipaan sitä että voin pukeutua ihan miten vain haluan eikä tarvia miettiä onko nää vaattet nyt hyvät ja säädylliset lasten kanssa.

Meillä täällä on nyt uuden au pairin metsästys menossa ja täytyy myöntää että se on herättänyt meikäläisen nauttimaan taas tästä ajasta jäljellä. Olen ollut aika aktiivinen ja auttanut perhettä etsimään mahdollista uutta au pairia. Vaikka kuinka hankalaa se onkin niin mielummin olen mukana prosessissa kun en. Tää on yhtä tunteiden vuoristorataa ja tuntuu että seikkailen kahden maailman välissä. Toinen jalka on jo melkein suomessa mutta toinen on jykevästi täällä. Ehkä pitää vain hyväksyä että niin se luultavasti tulee olemaan, aina. On vain ollut tosi hankalaa tajuta että niin vaan se aika käy vähiin ja kohta mun au pair taipale on jo loppu. Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa... Seison edelleen extendaukseni takana ja tiedän etten olisi ollut valmis lähtemään vielä elokuussa. Päätin silloin joskus, että 6kk lisää on tarpeeksi ja sitten täytyy jatkaa elämää eteenpäin. Ja samoilla linjoilla mennään edelleen vaikka alku varmaan vähän tahmea onkin.

Meillä joulu on sujunut hyvin vaikka nukkuminen on jäänyt vähemmälle. Suomalaiseen jouluun verrattuna tää on ollut kyllä yhtä sirkusta. Mutta kyllähän mä tätä osasin odottaa ja nyt tämä joulu on kyllä ollut paljon kivempi kuin viime vuonna. Ehkä koska tiesin nyt miten homma toimii! Ja isoksi joululahjaksi saatiin yllätysmatka Miamiin uudeksi vuodeksi. Mä toki tästä tiesin jo etukäteen mutta lapset ei. En jaksa odottaa että pääsen pariksi päiväksi pois arjesta. Tähän on nyt hyvä lopettaa ja ehkä seuraavassa postauksessa on juttua Miamista!

Kuvat.

Arkijuttuja

Moi taas. Arki täällä rullailee eteenpäin ihan normisti. Lapset on koulussa päivisin ja mä oon tehnyt lähinnä en mitään. Orioles ei päässyt jatkamaan pelejään, joten vikat baseball peli käytiin katsomassa pari viikkoa sitten. Nyyh. Se otti hetkellisesti koville kun tajusin etten tiedä millon seuraavan kerran stadionille astun. Tiedän, että nää on tälläsiä tyhmiä juttuja mitä on vaikea muiden tajuta mutta mulle niissä peleissä käynti oli aina kauhean kivaa ja varsinkin sillon kun Stine oli vielä täällä niin se oli vähän niinkun meidän yhteinen juttu. Mutta tiedän, että tulen palaamaan tänne ja Camden Yardsille. Ehkä ensi vuonna jos Oriolesit pääsee jatkoon? ;)

 Juoksemassa oon kyllä käyny nimittäin nyt lauantaina oli taas Baltimore Running Festival, eli juoksukisa missä olin viime vuonnakin.

 Halloween on myös tulossa ja koristeltiin lasten kanssa jo etupiha. Tai mä koristelin, muksut oli trampalla. Vanhemmat antoi luottokortin ja mentiin PartyCityyn (kauppa jossa on kaikkea juhlakrääsää luonnollisesti sesongin mukaan) ostamaan just tätä Halloween krääsää ja Henrylle ostettiin myös hänen asunsa. Tänä vuonna H on Hulk! Se pitää sitä pukua päällä aina kun mahdollista :D

Halloweenista puheenollen meillä oli au pair meeting tälläsessä Halloween paikassa, jossa oli haunted hayride ja house of horror. Eli oikeet ihmiset asut päällään pelottelevat ihmisiä. Mulla ei oikeen ole mitään kuvia koska pimeessä on hankala ottaa hyviä sellaisia. Nää paikat on tosi yleisiä täällä ja kyllä Halloween vaan on ISO juhla.

Hayride! Istuttiin tollasessa jutussa heinäpaaleilla ja traktori ajoi meitä pitkin maita ja mantuja pelottavien pisteiden ohi. Se oli suunnattu lapsille (vaikka aika moni lapsi lähti sieltä itkien...), joten ei ollut kaikista pelottavimmista päästä. 

Mitäs muuta?

Aina ei oo helppoo.// Cookie dough bites, joita löytää VAAN leffateatterista.// Käytiin lasten ja isoäidin kanssa metsäretkellä, kun muksuilla oli koulusta vapaata.// Juoksulenkkipaikat on täällä kivoja.// Henry (6v.) on siis ekalla luokalla ja opettelee lukemaan ja kirjoittamaan. Aina ei kuitenkaan mee ihan niinkuin strömsössä.

Nyt menen laittamaan itseäni ihmisen näköiseksi ennen kuin työt alkaa. Ainiin vielä yksi asia miksi syksy on niin kiva:

Koska Pumpkin spice latte <3