Mutta anyway Georgetownin jälkeen vaan himmailtiin, käytiin syömässä, mentiin Targettiin (vähän niinkun Prisma/Citymarket paitsi että kukaan ei koskaan häpeile ostaneensa targetista jotain) ja hommahan meni taas ihan teineilyks siellä. Ilmeisesti meidän sisäiset 15- vuotiaat pääsi valloilleen, oli sen verran levotonta touhua. Targetin jälkeen päädyttiin Walgreensin parkkipaikalle syömään jäätelöä... Villi perjantai-ilta number 1890638.
Lauantaina aamulla aloitettiin meidän matka Baltimoren kautta Annapolikseen. Navy Ball tosiaan oli Annapoliksessa (Marylandin pääkaupunki) jonne julkinen liikenne on melko olematonta. Joten koska mulla on lupa ajaa sinne, niin päädyttiin ratkaisuun että haetaan auto Baltimoresta ja meikkis on ratin takana kohti Annapolista. Mutkia matkaan aiheutti asia jos toinenkin. Heti aluksi tietenkin metro DC:hin ja juna-asemalle oli aivan täynnä (Capitalsien peli ja cherry blossomit) ja vähän jänniti ehitäänkö nappaamaan juna Baltimoreen. Seuraava olis jo lähtenyt ihan liian myöhään. Ehittiin kuitenkin just ja just ja saatiin hengähtää hetki. Ongelma numero 2; meillä ei oo lippuja sinne balliin. Niiden piti tulla postissa ja arvatkaa vaan tuliko? No ei. Mehän tajuttiin tää, tottakai, perjantaina siinä vaiheessa kun mikään toimisto ei ollut enään auki. Tuli taas aika sankari olo. Täältä meiltä
Otettiin taksi Naval Academylle ja toivottiin vaan että sähköpostissa olevaa varausnumeroa näyttämällä will-call pistessä paikanpäällä päästäis sisään. HAH ja niinhän siinä sitten kävi. Tallusteltiin voittajina sisään ja nauttimaan avausseremoniasta.
Tapahtuma loppui 12 aikaan ja väsymyksen turmelemana lähdettiin takaisin kohti hotellia. Oltais me jatkoillekkin päästy mutta erinäisten syiden takia päätettiin (tai minä ja päivi) että kiitos ei. Tähän Pihla totesi, että ollaan ihan mummoja. Tosin neiti ei ole kyllä vielä saavuttanut tätä maagista ikää kaksikymmentä, joten ymmärrän katkeruuden jatkojen väliin jäämisestä. Levottomat jutut jatkui vielä hetken hotellilla kunnes koko päivän jatkunut kiire ja häslinki painoi ainakin mun silmät kiinni.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen ajeltiin heti takaisin tänne meille, koska Jackin baseball tavarat oli mun autossa (tai siis autossa, jolla olin liikenteessä...) ja sillä oli peli puolen päivän aikoihin. Kiva. Ehh no ei siinä muuta voinut kun auto alle ja liikelle! Tytöt hengas meillä vielä hetken kunnes heitin ne juna-asemalle kotia kohti. En voi muuta sanoa kuin tää viikonloppu oli kyllä parhaimmasta päästä au pair urani aikana! Saa nähdä milloin kolmen Peen trio kokoontuu taas, muutoksia on nimittäin hiukan luvassa. Uskon (ja toivon) kuitenkin että saadaan vielä ainakin yksi reissu heitettyä nimittäin nauruterapia on parasta terapiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti